Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Et suurin äänin suurisuisten lailla Sä ilmi tunteitasi huutanut; Sen tehkööt toiset, pontta hengen vailla, Sun elos vakaa työ on kruunannut. Ja työhön maan ja kansan eestä koitit Sä nuorukaisiakin innostaa, Ja työllä itse laakerit sä voitit Ja työ se voimas vihdoin lannistaa.
Kaukaa laulun kuuli, tunsi Kumman tunnon rinnassaan. Mielt' ol' ikä antanunna, Nyt hän laulun käsittää. Näin ne laulaa kosken aallot, Matkamiestä tervehtää: "Kaukaa turhaan ihmislapsi Rauhaa etsii, anelee; Vaikka koski vieressänsä Rauhan hälle tarjoilee". "Täällä haihtuu elon tuskat Reunains yli yltyneet: Tänne riennä, hautaa tänne Elos toiveet pettyneet!" Metsässä. On metsä kaunis ja vihanta.
Niin ihmeen ääneti ja yksitellen yön taivahalla harhaa tähtein sarjat, kuin iäisyyden unta odotellen yön helmass' uinuu kattoin tummat harjat. Mun orpo sieluni, oi suuri hetki: nyt ihmiskohtaloista lyödään arvat! Mun orpo sieluni, sun elos retki on yksinäisyys, jonka sai vain harvat,
Samassa huusi valtioneuvos Birgerin nimeä, lukien seuraavan runonpätkän: Vaikka ootkin varaton, Elos vapaa, huoleton, Niin jos perheen varat käsiis saat, Kohta ystävilles jaat. Hienot, hienot päivälliset, Monet pienet illalliset Ymmärrät sä toimeenpanna. Huudetaan vaan: "Vielä anna!"
Ja valkeus kasvaa ja kasvaa yhä ja kantelo pyhä soi helisten täydellä voimallaan, veet veisaavat myötä ja kuuraiset puistot, ja mieleni muistot pian peittävät minulta taivaan ja maan. Noin laulaa ne sätehet syksyisen mielen: »Sun soittosi kielen me tahdomme jällehen soinnuttaa: kun kului pois elos kaunehin kulta, et tuntehen tulta sa saa, mutta härmää sa saat, hopeaa.»
Nyt munkkilatinaasi tuijottain sa hukkaat elos päivät ihanaiset, ja palkakses saat käyrän seljan vain! »Sen kansas tähden teet jos oikein kuulin? Sun, Pietari, ma viisaammaksi luulin. Mit onkaan kansa? Kurja joukkokunta, min ylin tahto uinua on unta.
Elos katkaistiin, sa Akilles, nuorna! Perin loppuun löi ikä Tithonuksen! Ehkä suonee niin, mitä kielsi sulta tunnit ne mulle. Kas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii, nelivaljaissaan hevot hirnuu sulle, punavaipassas väri tummin loistaa Afrikan simpsun. Mulle immyt tuo, joka määrät mittaa, runolahjan soi ja kuin Kreikan hengen, sarat pienen maan sekä taidon välttää joukkoa inhaa.
Ei siksi, että aikoisin Sua työntää roskajoukkioihin; En kuulu mailman mahtajoihin, Vaan jos elos retkihin Mun liittoa mielit käyttää, Sun toivosi tahdon täyttää; Heti suostun sun omanas, Sun kumppalinas Joka riemun hankintaan, Sua palvelemaan jopa orjailemaan. FAUST. Vaan minkä vaadit palkinnon? MEFISTOFELES. No, siihen vielä pitkä aika on. FAUST. Ei! itsekäs on perkele.
Kuin kirkas illalla ruskonen, Niin elos loppukin, Spurgeon, Se jätti jälkehes hohtehen, Mi vielä loistavi meillen: Oi, Jesus, herätä toisia, Jotk' yhtä runsahan kylvön Voi tehdä Henkesi voimalla, Sull' elons' uhrata helmen! Lapsuus. Oi ikä lapsen ihana, Kultainen elon kukka, Kuin olet täynnä riemua, Rauhaa ja rakkautta! Mutta voi! Ei tiedä, oi! Elonsa määrän päätä.
Mut minä, Joll' oli mailma mesileipurina, Suut, kielet, silmät, ihmissydämmetkin Apuna, enemmän kuin käyttää voinkaan, Kuin lehdet tammess' epälukuisina Minussa riippuivat, mut ensi halla Ne puusta karisti, ja paljas runko Jäi tuulen, myrskyn viimaan, moista minun, Parempaa kokeneen, on raskas kestää. Sun elos tuskall' alkoi; aika sun on Karaissut. Sull' ei syytä ihmisvihaan: He ei sua mairineet.
Päivän Sana
Muut Etsivät