Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kaattuin urhoin kesken, tuttuin, outoin, Niinkun haamu peltoo niitettyä, Vanhus käi. Olj kuolo tehnyt työtään, Kuulunut ei hengen huokausta. Vasta polun päässä koukeroisen, Huonein kesken ryöstetyin mi kulki, Nuorukainen istui kuolevainen. Vaaleet posket lensi punaseksi, Niinkun illan hopeaiset pilvet, Rakastunut silmä aukes jälleen, Tulevan kun vanhuksen hän huomas; Lausui: "helppo on nyt vertä vuotaa Sen, ken varhain on jo onnen saanut Voittaneena maansa eestä kuolla. Terve sun, jok' olet kasvattanut Pelastajan maalle armahalle, Terve, terve jalon johtajamme, Meit' olj kaikkia mi voimakkaampi. Rauennunna joukkomme olj voimat, Hajallaan kun karja paimenetta Olj se kuoloon oma toivotonna, Ketään ollut ei ken kokos kansan, Kukaan antanut ei neuvoo, eikä Ketään kuultu, ennenkun hän saapui, Kunne korvesta tulj loisipoika, Jolla kuninkaan olj jalo otsa,
Kun miestä missä tarvitaan, Maan eestä vaikka kaatumaan, Niin uljaita on uroita, On järkeä, on kuntoa, Kun toimeen tarvitaan. On mulle Suomi suloisin, Vaan Häme siitäi kallihin! Sen tuskin tiedän vertaista, Niin kaunista, niin herttaista, Kuin kulta Hämeen maa. LEMMINK
»Urho saakoon vapautensa Armaan eestä elääksensä, Maan ja mainehen!» Virkkoi, rinnass' into hellä, Laittoi ruusulehtisellä Puolisolleen Viestin kainoisen: »Ruusukukan sulo tuokse Lennättäköön armaan luokse Seidin huokauksen: Arvon, vallan suositulta, Hetken pyytäisi hän sulta, Juhlast' että Lausuis kiitoksen.»
Jos silloin päälle täyttäen Vihollisjoukko karjuu, Pelotta, tyynnä olkaatten Kuin Kangasalan harju! Kun käsky soipi: eteenpäin! Rivissä Suomen ratsuväen Kuin leivot lentäkäätte! Niin, entäkää kuin lentimin Vastaamaan vainolainen, Ja saakaa nimi sankarin Kohottain maanne maineen, Ja eestä ehjän Suomenmaan Ja uskollisen ruhtinaan, Jos tarvis, kaatuotte!
"Pyhän tammen juurelta leikattiin turve ja hän vannoi valansa vanhan maan, läikkyvän veden, leimuavan liekin ja keveän ilman kautta. "He sekoittivat verensä veljesliiton vahvistukseksi ikuiseksi. "He valan vannoen lupasivat: "Oman kaiken uhriksi antaa. "Kodin, karjan ja kalleudet. Ja vaimon, lapsen ja lemmen. "Ja voiman, veren ja hengen eestä onnen ja loiston goottien suvun.
Oivalle «Opettajalle», Kultasuulle kumppanille, Rahvahan rakastajalle, Suomen suoralle pojalle. Hautauslaulu. Nousee taivahan laellen hattarat harmaat, Peittyy pilvehen päivän katsehet armaat, Myrskyt riehuvat, vait on lintujen kieli, Sateet syöksyvät, synkk' on ihmenon mieli: Aurinkoiseni eestä haihdu jo, häivä, Ilman kansi jo seestä, päästä jo päivä Taas yli maiden ja metsien loistelemaan!
TITUS. Se ei tee mitään; jos mua kuulisivat, Mua eivät huomaisi; jos huomaisivat, Mua eivät säälisi; mut minun täytyy Puhua, vaikka turhaan, poikain eestä.
Kyllähän sen kaikki tietävät, minä paha olen puremahan. Mulla on terävät hampahat ja purasen haavan pahan. Pientä minä purasen ja suurempaa, en heikompaakaan säästä. Jos en eestä uskalla niin purasen kantapäästä. Ennen oli hävyllä pitkä häntä kun en ollut minä mailla. Heti kun minä sain hampahat, oli häpykin häntää vailla.
"Mihin, velikulta, pitäjeestä Leivät, juustosinkaleet, Voit ja lihankietaleet? Vatsahan sen "sanan eestä!" Noin se kumppaninsa selvittelee Papin vatsan laatua; Tuot' ei voi hän uskoa: "Henkihän sen pullistelee!" Miks'ei onnistu?
ett' ylpeästi muisto saa nyt, päivänään, sua osoittaa ja virkkaa: 'Katso maata, tuot' ihanaa, se hymyllään sai sankar'rinnan syttymään; ket' ei se lempeen saata! Hän kuoli eestä kullan tään.»
Päivän Sana
Muut Etsivät