Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Sit' en siedä katsella: Antonias, Egyptin päällyslaiva, Pakenee, kääntäin keulansa, ja kaikki Kuuskymmentä sen jälkeen. Silmää vihloo Se näky. SCARUS. Jumalat ja jumalattaret Ja koko taivaskunta! ENOBARBUS. Mitä riehut? SCARUS. Hukattu maailman on paras pala Sulasta tyhmyydestä: muiskut meiltä On vieneet maat ja vallat. ENOBARBUS. Miltä siellä Taistelu näyttää?
ALEXAS. Kas, kas vain! Jos noiden vallassa olisi tehdä minusta aisankannattaja, niin rupeisivatpa vaikka portoiksi sen asian vuoksi. ENOBARBUS. Antonius tulee. Hst! CHARMIANA. Ei, kuningatar. CLEOPATRA. Näittekö herraa? ENOBARBUS. Emme, kuningatar. CLEOPATRA. Tääll' eikö ole ollut hän? CHARMIANA. Ei, rouva. CLEOPATRA. Hän oli hilpeä, mut äkist' iski Hänehen aatos, joka Roomaa koski. Enobarbus!
MAECENAS. Nyt Antonion täytyy hänet jättää. ENOBARBUS. Ei koskaan! Sit' ei tee hän! Tuot' ei naista Voi ikä kuihduttaa, ei tottumuskaan Vähennä hänen sulojensa voimaa. Muut naiset halun tyydyttäissään tympää, Tää ravitessaan synnyttää vain nälkää; Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa Pyhiltä papeilta saa siunauksen.
CLEOPATRA. Merellä! Kuinkas muuten? CANITIUS. Miksi niin? ANTONIUS. Siks, että vaatinut on meitä siihen. ENOBARBUS. Vaaditte tekin häntä miekkasille. CANITIUS. Ja tuohon taisteluun Pharsalon luona, Miss' Caesar otteli Pompejon kanssa; Mut hän, kun siit' ei hyötynyt, sen kielsi; Niin tehkää tekin.
ENOBARBUS. Jospa olisi kaikilla meillä sellaiset eukot, niin että miehet saisivat käydä sotaa naisten kanssa! ANTONIUS. Tuon hillittömän vehkeet, tuiman luonteen Ja viekkaan valtataidon kutomat, Surulla tunnustan sen teitä paljon On vaivanneet; mut sit' en auttaa voinut, Se myöntäkää.
POMPEJUS. No niin, sen olen minä kuullut; Ja senkin, ett' Apollodorus vei ENOBARBUS. Vait vain. Niin teki. POMPEJUS. Mitä? ENOBARBUS. Caesarille Vei patjass' erään kuningattaren. POMPEJUS. Sun tunnen, solttu; mitä kuuluu? ENOBARBUS. Hyvää, Ja hyvää, toivon, vastakin, kun tiedoss' On neljät pidot. POMPEJUS. Kättäs saanko puistaa?
Huuda: »Enobarbus!», Niin hän ei sua kuule, taikka vastaa Leiristä Caesarin: »En ole sinun». ANTONIUS. Haa! Mitä? SOTAMIES. Niin, hän Caesarin on mies. EROS. Mut kirstujaan ja aarteitaan ei vienyt Hän mukanaan. ANTONIUS. Vai luopunut? SOTAMIES. Niin aivan. ANTONIUS. Lähetä aarteet, Eros, miehen jälkeen; Kuuletko? Pienintäkään et saa jättää.
Antoniota äsken palvelleita On meidän armeijassa tarpeeks asti Vangitsemahan häntä. Käske se. Väkemme kestitse; on varaa meillä; Se on sen ansainnut. Antonius parka! Toinen kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. ANTONIUS. Tapella kanssani ei tahdo? ENOBARBUS. Ei. ANTONIUS. Ja miksi ei? ENOBARBUS. Hän varmaan luulee, että. Kun häll' on kymmenesti suuremp' onni, Hän kymmentä myös vastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät