United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kah! Luulen näkeväni langon haamun; Hän Romeot' etsii, joka raukan ruumiin Seivästi miekan kärkeen. Seis, seis, Tybalt! Ma tulen, Romeo! Sun maljas juon. Neljäs kohtaus. Capuletin sali. KREIVINNA CAPULET. Tuoss' avaimet; tuo mauksia lisää. IMETT
Aamulla lähetän ROMEO. Kautt' autuuteni JULIA. Tuhansin hyvää yötä! ROMEO. Tuhansin pahaa, miss' ei valos myötä. Tie armaan luo, kuin koulusi' eron hetki, Mut armaan luota, niinkuin kouluun retki. JULIA. St! Romeo! Oispa metsämiehen ääni, Mi tänne kutsuis taas tuon jalon haukan!
JULIA. Näin huulilleni palkaks synnin sain. ROMEO. Palkaksko synnin? Armas kiusaus, Pois synti anna. JULIA. Kyllä osaat vain! IMETT
Olisi keksittävä konsti... Sellaisia aina on ... konstit ne auttavat! Mitäs, jos minä toisin steegit... Steegit? Mitkä steegit? kysyi Mimmi. Tikapuut, suomensi Kukkelman. Mikäpä siinä... Oli kerran Amerikassa mies ... sen nimi oli Romeo ... kiipesi balkongille kultansa luokse... Taikka: nyt se onkin keksitty... Jospa siellä olisi jotakin remonteeraa?
Hänt' ihanampi! Mointa eläissään Ei nähnyt kaikki-näkevä päiväkään. BENVOLIO. Näit suloisena hänet ainoastaan, Hänt' yksin silmin vuoroin punniten, Vaan tuolle silmäis kidevaa'allen Aseta kultas toista neittä vastaan, Mi loistoaan luo illan pitohon, Niin hyv' on tuskin, ken nyt paras on. ROMEO. Ma sua seuraan, muit' en katsomaan, Vaan oman kullan loistett' ihaamaan. Kolmas kohtaus.
Sun kauneutes mun hempeäks on tehnyt Ja miehen tarmon povestani vienyt. BENVOLIO. Oi, Romeo! Mercutio on kuollut! Ylevä henkens' ylös pilviin nousi, Ja liian varhain halvaks katsoi maan. ROMEO. Tuo yksi turma muita mukanaan: Viel' uutta tulee; tää ol' alku vaan. BENVOLIO. Tuoss' on hän taas, se raivopäinen Tybalt. ROMEO. Elossako? ja voiton-riemukkaana? Ja surmattuna on Mercutio!
Aina kun vaan sopii mulle, Lähetän terveisiä, armas, sulle. JULIA. Oi, uskotko, ett' yhdytähän milloin? ROMEO. En epäile; ja kaikki nämä tuskat Suloisen haaston aineena on silloin. JULIA. Oi, mull' on synkkää aavistava sielu: Siell' alhaalla sa näytät minusta, Kuin ruumis haudan pohjalla sa oisit. Mun pettää silmäni, tai olet kalvas. ROMEO. Sä samoin, kulta: tuska janoovainen Vertamme imee.
ROMEO. Eikö se hyvin sovi kaltatulle hanhelle? MERCUTIO. Nyt tulee paksua pilaa; kasvaa kärpäsestä härkäseksi. ROMEO. Ja kun härkä pannaan hanheen, tulee siitä oikein härkähanhi. MERCUTIO. No niin, eikö tämä nyt ole hauskempaa kuin rakastuneena voihkiminen? Nyt sinä olet ihmismäinen, nyt sinä olet Romeo; nyt olet luonnollinen, niin luontosi kuin taitosi puolesta.
ROMEO. Noin tyhjä, kurja oletko, ja pelkäät Noin kuolemata? Poskias syö nälkä, Rasitus, puute silmistäsi hiukuu, Harteillas riippuu repaleinen köyhyys; Ei mailma ystäväs, ei mailman laki; Tuo ota, laki riko, kurjuus heitä. APTEEKKARI. Puutteeni suostuu, vaan ei tahtoni. ROMEO. Ma puuttees maksan, enkä tahtoasi.
Sovulle kuurona hän raudan työnsi Mercution kelpo rintaan, joka suuttuin Murhaavan terän terää vastaan käänsi, Ja, ivall' urhon, toisin käsin torjui Pois kylmää kuolemaa ja toisin viskas Sen Tybaltiin, jok' osaavasti taas sen Takaisin paiskas. Romeo ääneen huusi: "Seis, erotkaa!" ja joudummin kuin kieli Välihin käsi rivahti ja maahan Heilt' aseet löi.