Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
DIOMEDES. Miss' Antonius? DERCETAS. Kah, tuossa, Diomedes! DIOMEDES. Elääkö hän? Et vastaa, mies? ANTONIUS. Sinäkö, Diomedes? Vedä miekkasi ja kelpo surmanisku Minuhun iske! DIOMEDES. Herra, tänne minut Lähetti Cleopatra. ANTONIUS. Milloin? DIOMEDES. Nyt. ANTONIUS. Miss' on hän? DIOMEDES. Sulkeunut hautamajaan. Häll' oli aavistava pelko siitä, Mit' oli tuleva.
Kuin kauan pyhä kuvas estikään mua näkemästä naista keimailevaa, jok' arvottomin juonin vehkeilee! Putosi naamio, Armidan nään nyt, on poissa sulo kaikki niin, sä oot se! Sinusta aavistava laulu lauloi! Ja liukas, pikku välittäjätär! Kuin syvälle hän alentui! Nyt kuulen ne hiiviskelyt hiljaiset, nyt tunnen sen piirin, jota kaarrellen hän hiipi. Mä teidät kaikki tunnen! Riittää mulle!
Aina kun vaan sopii mulle, Lähetän terveisiä, armas, sulle. JULIA. Oi, uskotko, ett' yhdytähän milloin? ROMEO. En epäile; ja kaikki nämä tuskat Suloisen haaston aineena on silloin. JULIA. Oi, mull' on synkkää aavistava sielu: Siell' alhaalla sa näytät minusta, Kuin ruumis haudan pohjalla sa oisit. Mun pettää silmäni, tai olet kalvas. ROMEO. Sä samoin, kulta: tuska janoovainen Vertamme imee.
Onnettomuutta aavistava hymy lensi Brandonin kasvoille, kun hän näki seläntaakse sidotuiksi sen miehen kädet, joka hänen oli pettänyt. Mutta samassa palautui hänen muotoonsa se kylmä, tyyni vakaisuus, joka sillä oikeastaan oli. Hän sanoi Rogerille: "Sinä olet pettänyt minun, mutta minä en tahdo sinua ensinkään nuhdella; kiusaus oli liian suuri." "Suuri Jumala! niin", vastasi Roger.
Miten on Jumala menettelevä, mitä keinoja täytyy Hänen käyttää saadakseen sinut näkemään itsesi, näkemään, että entinen minäsi valepuvussa yhä on olemassa ja vaatii ja pakottaa eikä tahdo suoda sijaa muiden vakaumukselle, muiden mielenlaadulle ja luonteelle..." Hän katkaisi äkillisesti ajatusjuoksunsa; hänen lävitseen suhahti omituinen, tuskia ja kärsimystä aavistava tunne.
Sortunut sydän! voiko Helena toivoa, että sille suotaisiin mitään muuta kuin lähtö ijankaikkiseen rauhaan? Taas jätti Helena huoneen, mutta pysyi lähellä sitä, että hän voi vähimmänkin äänen kuulla ja odotti samoilla tunteilla, kuin tuomiotansa vartova. Sillä hänen sydämensä aavistava pelko ei voinut nyt poistua, hetkestä hetkeen se suureni. Vihdoin kutsumus tuli. Tuli huikeana, kauheana.
"Joku salainen ääni sydämessäni todistaa minulle, että saan hänet kumminkin vielä kerran nähdä, ennen kuolemaani". Ja koko Kautokeinon seurakunta uskoi tämän vakuutuksen yhtä lujasti kuin hänkin. Lappalaiset olivat osallisina hänen ikävöidessänsä ja hänen lohdullisekkaassa viisaudessansa: "sillä", sanoivat he, "sisällinen aavistava ääni ei valhettele koskoinkaan".
Oliko se mahdollista? Hänkö pyytämättömänä jäi franseesista pois? Tämmöistä ei hänelle vielä koskaan ollut tapahtunut. Kaikki himmeni hänen silmissään, hän tuskin saattoi pysyä pystyssä. Eri tunteet hänessä taistelivat: loukattu ylpeys, harmi, suru, häpeä, ja viimein aavistava pelko viehätysvoimansa ainaisesta menettämisestä.
Näitä jättiläisen tuhan-hiukkoja olin minäkin, minä mitätön, menneitä muisteleva, nykyisiä kärsivä, tulevaisia aavistava tomun-kipinä. Minuakin ajeli myrskytuuli valtakunnan yhdeltä ääreltä toiselle. Monesti olisin voinut päästä ulkomaille, aina palasin rajalta, en saattanut jättää tätä maata.
Mutta aika on tuleva, jolloin evankeliumin valo on valaiseva Indian pimeätä yötä; aavistava tunne siitä jo Indialaisia kammoittaakin. Itä-Indian niemimaa, jota suuret virrat risteilevät, on vielä hyvin tuntematon. Birman kuningaskunnassa, Bengalin lahden itärannalla, asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. He ovat lyhytkasvuisia, tumman ruskeita, maalatuita ja tuuhea-, mustapartaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät