Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
LORENZO. Seis, tytär! Toivon kaltaista ma vainun Mi päätöst' yhtä tuskallista vaatii Kuin tuska tuo, jot' aiomme sill' estää. Jos, mieluummin kuin menet kreivin vaimoks, Sinull' on tahdon voimaa tappaa itses, Niin varmaan jotain kuolon-näköistä Koettaa tohdit, torjuakses pilkkaa, Jot' itse kuolon kautta välttää tahdot. Jos tohdit, pelastuksen sulle hankin.
JUHANI. En voinut sitä toimittaa, täss' on se, Ja ketään sit' en saanut sulle tuomaan, Niin pelkäsivät siellä saastutusta. LORENZO. Voi, kova onni! Munkistoni kautta! Ei ollut kirje turhaa; tärkeitä Siin' oli asioita. Viivytys Voi sen vuoks vaaraa tuottaa. Riennä, veli, Käy rautakanki hankkimaan ja tuo se Mun kammiooni oiti. JUHANI. Kyllä, veli. LORENZO. Nyt holvihautaan täytyy mennä yksin.
Tuon heikon kukan hennon kuoren alla Asunto eloll' on ja kuolemalla: Se sielun virvoittaa, jos sitä haistat Sydämmen, aistin kuolettaa, jos maistat. Hyv' on ja paha tahto ihmisessä Kaks vastavaltaa niinkuin kukkasessa; Pahempi näistä missä voiton saa, Sen kasvin kuolon toukka kuluttaa. ROMEO. Huomenta, isä! LORENZO. Herran rauha Mink' äänen varhaisen ma kuulenkaan?
JULIA. Hyvästi! Riennän iki-onnelaan. Kuudes kohtaus. Lorenzon kammio. LORENZO. Niin taivas siunatkoon tään pyhän liiton, Ett'ei ois vasta meillä syytä suruun. ROMEO. Amen, amen! Vaan antaa surun tulla, Ei vertoja se vedä riemulle, Min tuottaa lyhyt näkemisen hetki. Kätemme yhteen siunaa; tehköön sitten, Min voi, tuo lemmen-kuristaja kuolo, Kun omakseni vain ma hänet saan!
ROMEO. Oi, taaskin sinä maanpaosta puhut. LORENZO. Ma sulle annan turvan sitä vastaan: Vastusten lääkemaito, viisaustiede, Sua lohduttaa, vaikk' olet maanpaossa. ROMEO. Taas "maanpako"! Vie hirteen viisaustietees! Jos viisaustiede ei voi Juliaa luoda, Kyliä siirtää, tuomioita muuttaa, Ei kelpaa se, ei auta se; vait', vaiti? LORENZO. Näen, ett' on hupsut kuuroja.
PARIS. Niin tahtoo isä Capulet, ja minä En viivykkeillä tahdo kiirett' estää. LORENZO. Sanoitte: neidin mieltä ette tunne; Se väärä tie on, sit' en hyväksy. PARIS. Hän Tybaltia suunnattomasi itkee; Siks lemmest' olen puhunut vain hiukan, Kosk' itkuhuoneessa ei Venus naura.
LORENZO. Oi, Julia! Ma tuskasi jo tunnen; Se suunniltani saattaa minutkin. Sun täytyy, sit' ei, kuulemma, voi estää Ens torstaina siis kreivin vaimoks mennä.
CAPULET. Niin, kaikki ilojuhlan valmistukset Nyt muuttuu mustiks murhepidoiksi: Soittomme kumeaksi kellonkaiuks, Hääpöytä kolkoks peijais-atriaksi, Iloiset laulut synkiks kuolonvirsiks, Ja morsiusseppel ruumiin koristeeksi; Kaikk', kaikki muuttuu vastakohdakseen. LORENZO. Menkäätte, herra; tekin, rouva, menkää; Ja te myös, kreivi: valmistukaa kaikki Tää kaunis ruumis hautaan saattamaan.
LORENZO. Mua seuratkaatte: heti toimeen käymme. Te ette kahdenkesken ennen jää. Kuin pyhä kirkko teidät yhdistää. KOLMAS N
Nuori Jos oisit niinkuin minä, Julia armaas, Vaan tunnin nainut, Tybalt murhattu, Lemmestä hehkuvainen niinkuin minä, Ja maanpaossa niinkuin minä, silloin Sa voisit haastaa, silloin tukkaas raastaa, Ja maahan heittäydä, kuin minä nyt, Ja ottaa luomattoman hautas mittaa. LORENZO. Oi, nouse! Kolkutetaan. Piiloon, Romeo!
Päivän Sana
Muut Etsivät