Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Käy pirta ja niidet ne helskähtää Ja oudosti silmä se välkähtää. Pyhä aamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. "Laps', nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon." Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Hän tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän.
Oli Oikameonnakin kerran nuori, koristi hänenkin päätänsä morsiusseppel ja hän luuli, ett'ei se koskaan kuihtuisikaan. Vishtonnoh, mahtava päällikkö, oli hänen uljas sulhonsa. Oikameonna oli Vishtonnohin silmä, oli hänen wigwaminsa valo. Vishtonnoh oli Oikameonnalle silmää ja valoa, elämää ja ilmaa kalliimpi ja ylpeänä, kuin Lilameha nyt, kantoi silloin Oikameonna seppeltään.
Taas morsiussaatto kohta Käy kirkosta palaten Kaks keskessä mielipuolta Ja morsian murheinen. U. von Schrowe. Leena. Ja Leena istuvi kankaallaan Ja morsiusseppel on kulmillaan. Lyö pirtaa, niisiä helskyttää. Ja oudosti silmä se välkähtää. "Oi laps, mikä kiire sull' on työ? Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö." "En, en, mua vartovi armahan', Ma morsiusvaatetta valmistan."
Ja Leena istuvi kankaallaan Ja morsiusseppel on kulmillaan. Lyö pirtaa, niisiä helskyttää, Ja oudosti silmä se välkähtää. »Oi laps, mikä kiire sull' on työ? Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö.» »En, en, mua vartovi armahan', Ma morsiusvaatetta valmistan.» »Oi raukka, sun ruumiis raukee pois.» »Oi jospa se vieläki raukeemp' ois.»
CAPULET. Niin, kaikki ilojuhlan valmistukset Nyt muuttuu mustiks murhepidoiksi: Soittomme kumeaksi kellonkaiuks, Hääpöytä kolkoks peijais-atriaksi, Iloiset laulut synkiks kuolonvirsiks, Ja morsiusseppel ruumiin koristeeksi; Kaikk', kaikki muuttuu vastakohdakseen. LORENZO. Menkäätte, herra; tekin, rouva, menkää; Ja te myös, kreivi: valmistukaa kaikki Tää kaunis ruumis hautaan saattamaan.
Riensi häntä vastaan riemusta säteilevin silmin ja käsivarret ojolla tuo kuvankaunis kuninkaantytär morsiusseppel kulmillaan. Laski kruunun kimmeltävän hänen päähänsä se maankuulu kuninkaanpoika ja sanoi: Tässä minä olen. Sinä kutsuit minua. Ja nyt kruunaan minä sinut ikuiseksi kuningattarekseni. Ja kuiskasi hänen rintaansa nojaten tuo kuvankaunis kuninkaantytär: Tiesinhän minä sinun tulevan.
Armas tyttö, lapsuusaikas vilpas on kuin vesi raikas, lumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen! Kohta uinut, vaivut untuin unelmihin outoin tuntuin, kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. Kohta polvistuin, sa ainut, päässä morsiusseppel painut viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.
Pyhäaamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. »Laps, nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon.» Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Ja tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän. »Jo kirkonkellot ne yhteen soi, Oi lapsi raukka, mik' on sun, oi?»
Jos tyydyt, immyt, sä mökkihin pienehen Jos haaveksi et loistoa, ulkokuorta, Jos tähtitaivas ja kullat myös kuuhuen Voi ihastuttaa mieltäsi herkkää, nuorta, Niin terve! silloin, vihkimätuolin luo! Koht' otsalles silloin morsiusseppel tuo!
Päivän Sana
Muut Etsivät