Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Sen olen tehnyt, ja Johanneksesta Efeson kirkossa. Tutkimattomat ovat Herran tiet! jatkoi äitini. Niin, ja käsittämättömät! lisäsi ukko. Nyt lähestyin minäkin Loviisan kanssa sänkyä, jossa muori vainaja lepäsi, vaan tuskin olin ehtinyt katsomaan tuota hyväntekijäni äidin maallista osaa, kun äkkiä aukeni ovi ja tupaan astui vaarini.
Edit seisoi maanalaisen suojani ovella ja katseli minua hymyillen, mutta hänen silmissään kuvastui osanottava suru. »Käskekää minut pois jos häiritsen teitä», sanoi hän. »Näimme, että olette alakuloinen, ja kuten muistatte, olette luvannut sanoa aina minulle, jos sellaista sattuu. Ette ole pitänytkään sanaanne». Nousin ja lähestyin ovea.
Ja me surkuttelemme, että tuo katoova kauneus haihtui niin nopeasti ja takaisin palajamatta, että sen loisto oli niin petollinen. Mutta kuitenkin oli yöni päivää parempi! Se oli tällainen: Hyvin myöhään palasin minä kaupunkiin ja kello löi jo kymmenen kun minä lähestyin asuntoani. Tieni vei minut pitkin kanavaa, missä ei tähän aikaan tapaa yhtään ihmissielua.
Kun minä lähestyin häntä, kuulin jonkun laulavan niin hienosti, niin kauniisti, ja auran aisain välistä välkkyi jotakin. Entäs sitten? Niin se välkkyi kuin valkea. Kun ajoin lähelle, niin huomasin, että hän oli kiinnittänyt auraansa viiden kopeekan vahakynttilän; se paloi vaan, eikä sitä tuulikaan sammuttanut. Itse hän käveli uudessa paidassaan auran jälessä, kynti ja lauloi pyhiä virsiä.
Kirjoittelin tosin lauluja silloin tällöin kasvavana nulikkana ollessani enimmäkseen parodiioja ja ylioppilasmaisia toverilauluja, jotka laadultaan eivät olleet erittäin »ylösrakentavia». Mutta vasta kun lähestyin 30 vuotta ja pysyväinen tauti erotti minut muusta maailmasta, satuin kyhäämään kokoelman runoja kylliksi suuren julkaistavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät