United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuot' itken tämän ikäni, puhki polveni murehin: annoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen Väinämöiselle varaksi, laulajalle puolisoksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle." Emo kahta kämmentänsä hykersi molempiansa; sanan virkkoi, noin nimesi: "Elä itke, poikueni!
YORK. Sa hupsu vaimo, mitä täällä kuokit? Yhäkö rinnoistasi konnaa ruokit? HERTTUATAR. York hyvä, tyynny! Herra, kuulkaa mua! BOLINGBROKE. Oi, täti, nouskaa! HERTTUATAR. En; rukoilen sua. Ijäksi tähän polvilleni jään, En pyydä onnen päivää nähdäkään, Ennenkuin ilon, lohdun mulle kannat Ja pojalleni erheens' anteeks annat. AUMERLE. Mun polveni se äidin pyyntöön taipuu.
Kahleides mitan kulkenut maailmaas joka suuntaan oon minä, nähnyt ma oon kaikki sun luomasi, Zeus: nähnyt en suuruuttas, vain mahtisi oon minä nähnyt! Pieni on maailmas, pienet on luotusi sun. Ei ikinään sinun eessäsi maahan mun polveni taivu, itseäs tunnustamaan et ikinään mua saa. Kahleistain olen sulle ma velkaa, muusta en mistään, en tulest' itsessäin, henkeni voimasta en.
Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, kun katselin ulos ja näin kaikki nuot nöyrät olennot, jotka nyt kantoivat kiitosuhriansa Jumalalle; silmäni tulivat täyteen kyyneliä, minä notkistin polveni ja rukoilin ääneeni: "Isä meidän." sitten minä sanoin hiljaa sydämessäni: "Oi teitä, te rakkaat Jumalan luomat, jotka ette saa ilmoitetuksi kaikkia, mitä hänen ylistykseksensä tahtoisitte lausua, ja kuitenkaan ette tunne puoltakaan hänen hyvyydestänsä ei puoltakaan siitä, mitä me ihmiset tunnemme!
Harmaja mies minulle selitti, kauniisti puhuen, runollisella kielellä kuvaellen, mitä paljon minä, jos minulla vain olisi varjo, voisin matkaansaada tässä maailmassa muka. Käsivarret polveni varassa kätkin kasvot käsiini ja kuuntelin sen kamalan viettelijän puhetta ja olin kahdella päällä ketä enemmän tottelisin: kiusaajaako vai omantuntoni varottavaa ääntä.
Mitä meistä tahdot, me olemme kristityitä ihmisiä. Pakene täältä ja mene takaisin koskeen, josta tullutkin olet, siksi kuin naaromisella sinun ylös saavat! Thyi, thyi, ei se mene, thyi, thyi, thyi! Tulkaa avuksi; minulta uupuu voimat. Sydän pamputtaa kuin vasaralla ja polveni vapisevat, en jaksa enää. ROINILA. Eero, mitä vehkeilet siinä, junkkari! Oletkos siivolla, taikka minä sinun opetan.
"Jokainen veripisara suonissani kirveltelee kuin jos ne olisivat neulanpäitä, eikä polveni tahdo runkoani kannattaa. Mitä tämä kaikki lienee? Varmaan joku sinun konstisi, sinä lääkäri-konna!" "On mar', on niinkin, kunnon Bonthron", sanoi Dwining; "se on konsti, josta vielä kiität minua, kun sen opit tuntemaan.
Nuot sanat olin kuullut ensi kerran Herran ehtoolliselle mennessäni jolloin, pyhät tunteet sydämmessäni, notkistin alttarin juurella polveni ja näin taivaan avoinna ylitseni ... ja kuullessani sanat: 'Suo meille rauhasi! rupesivat kyyneleeni vuotamaan; ja siitä hetkestä alkaen tulin minä järkeeni jälleen.
YORK. Mun polveni se vastapyyntöön vaipuu. HERTTUATAR. Puhuuko totta? Katsokaahan vain: Ei itke silmä, suotta vain hän uhuu, Suu hällä vain, mut meillä sydän puhuu. Hän heikost' anoo, kieltoa hän halaa, Mut meissä sydän, sielu, mieli palaa. Hän nousis mielellään, kun polvi puutuu, Mut meiltä polvi kiinni maahan juutuu. Hän teeskelee ja valhett' ajaa takaa, Mut meidän rukous harras on ja vakaa.
Yht'äkkiä, ulkonaisetta syyttä, ainoastaan omasta ylvästelemisestään niinkuin saipuakupla halkeaa lennähtivät minun ajatukseni mitättömyyteeni, maailman valtojen mitättömyyteen, kaiken maallisen mitättömyyteen, ja kaiken sen historiallisen loiston riutumiseen; ne näyttivät vanhoilta räystyneiltä auringon polttamilta romuilta, ja täytymys taivutti minun kankeat polveni kivilaattialle ja painoi alas minun pääni.