United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut jos Brutus oisin, Ja Brutus Antonius, sep' Antonius Sytyttää mielet vois ja kielen panna Caesarin joka haavaan, jotta nousis Kivetkin Roomass' ilmi kapinaan. KAIKKI. Kapinaan! 1 KANSALAINEN. Bruton huoneen sytytämme. 3 KANSALAINEN. Pois! Salaliittolaiset etsikäämme. ANTONIUS. Mut kuulkaa, hyvät miehet, kuulkaa! KAIKKI. Hiljaa! Antonius puhuu, jalo Antonius.
Menkää tiehenne, olette liiaksi olutta särpineet, huomaan ma, virkkoi Jaana ärtyisesti. Ohoh! huudahtivat miehet, luuletko sinä meidän tulleen tänne pilkattaviksesi? Eihän mitä, ämmä, nyt on hätä käskemässä ja nyt et sinä pääse käsistämme. Ellet heti paikalla tee mitä pyydämme, niin sytytämme me tuleen tämän sinun kurjan hökkelisi ja kärvennämme sinut, vanha noita-akka, omain nurkkaisi roviossa.
Te pyrkikää tulienne pienien ääreen, majojenne rauhaan tai taistonne teille. Me synkkiä polkuja taivallamme, louhia kuljemme, kuiluja käymme. Me sytytämme soihtumme suurehen liekkiin, mi valaisevi etäisintä, oudointa mailmaa, jonne ei silmänne, aatteenne kanna. Me seisomme yksin. Teitä on tuhansia, mitä vuotatte vielä?
Ja sentähden me ikäänkuin sen auringon kunniaksi, jonka varaan olemme jättäneet äsken kylvämämme siemenen, sytytämme kokot palamaan joka kukkulalle ja joka kalliolle.» »Mutta on tällä tilaisuudella, tällä juhlallamme toinenkin tarkoitus. Sillä valoakin on toisenlaista, samoin kuin on toisenlaista viljaa, jota se kypsyttää. Se valo on tiedon valoa.
Hyvä, hyvä, sanoi pitkä mies, ja kuka sinä olet, en minä tahdo tietää, en nimeäsikään, mutta minä olen Riikki. Ja näin sanoen hän kiersi loimuavan tuohuksen niskansa taakse ja avasi ammottavan kitansa, nähdäkseen pelkääkö Heikki. Mutta Heikin silmä ei värähtänyt. Hyvä olet, sanoi Riikki, sinuapa tässä juuri tarvitsenkin, sillä tänä yönä me sytytämme kokot kaupungin ympärille.
Vaiva vaivuttaa levolle, Vaiva vaivaapi uneni, Vaiva herättää valolle, Uuden päivän paistehelle. Vanha runo. Me leikimme usein tunteillamme. Me sytytämme uusia, kun vanhat haihtuvat, tahi toisin sanoen: me annamme uusien syntyä miettimättä mitä laatua ne ovat. Surulliset saavat meidät surullisiksi, iloiset iloisiksi. Tunteet ovat meille se Pyörtäjä-koski, joka vie meidät mukanansa. Ja miksikä?
Mahtaneehan tuo tok' olla minulle luvallista hätätilassa, pelastaakseni ihmishenkiä." Kohta tämän päätöksen tehtyäänsä meni hän Jakob Tudekkaan maamajalle. "Tule mukahani, Jakob," sanoi hän, "menemme kirkkoon ja sytytämme kynttilät. Sinä soitat kelloja." Sanaakaan sanomatta nous samilainen ylös ja seuras häntä.
Nuijalla päähän, ettei jäsentä väräytä! kirkui koukkunenäinen ja tuuheakulmainen lapualainen. Ja jos eivät anna häntä käsihimme, niin sytytämme tuleen koko Korsholman. Polttakaamme huuhkaja pesäänsä! lisäsi muuan raaka Laihian mies. Parempi sekin kuin että valtakunta häviää, huomautti kylmäverisesti muuan raippaluotolainen hylkeenampuja. Tuohta tänne ja tuli palamaan! kiljui eräs vöyriläinen.