United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuskinpa on meilläkään itse kansan joukossa näillä uusilla aatteilla vastustajia. Onko naiskysymys ja yhteiskoulu vaarallinen? Epäilemättä on naisilla jo nytkin hirveän suuri valta väkevään sukupuoleen. Sen vuoksi taitaa olla vaarallista myöntää heille samoja etuja kuin miehille. Mutta pelkääkö väkevä heikomman vapautumista? Kansanopistokysymys ei varmaankaan ketään peloita.
Samalla oli hänen kasvoillaan jotakin ohennettua, jotakin hermostunutta, jotakin sisällisesti pingoitettua ja levotonta. Tulleeko se ijän mukana? ajatteli Johannes. Tunteneeko hän jo elämän liukuvan käsistään? Eihän hän vielä ole täyttänyt kolmeakymmentä. Mutta hänessä on jo jotakin juuretonta, irrallista ja hätiköivää. Pelkääkö hän joutuvansa vanhaksipiiaksi?
Maalaisemännästä on tällainen menettely ilmeinen ihme... Eipä hän malta olla kysymättä, pelkääkö Kukkelman kellon menevän rikki? Sakris vastaa arvokkaasti ja merkitsevästi: Kuinka..? Minä olen jemtti ... aina jemtti mies... Kahdeksantunnin työpäivä..! Täti nostaa nenäänsä. Kahdeksantunnin työpäivä on jälleen seikka, jota hän ei saata ymmärtää ... ei varsinkaan, kun työ on urakka.
ROUVA DANELL. Nyt he tulevat. Minä kuulin Aleksandran äänen. PORMESTARINNA. Ei suinkaan! ROUVA DANELL. Mutta jopa tantin vatsa onkin kipeä. Nyt tulevat portaita! Kuulkaa! PORMESTARINNA. Hilleri kolistelee nuohotessaan. Ei suinkaan Hilleri tänne tule? PORMESTARINNA. Pelkääkö Josefine? ROUVA DANELL. Hän on niin kiusallinen. Tahtoo minulta rahaa. Hillerikö? Itselleenkö?
HEI LOTTA. Mutta eihän meidän Polle ole kotona. Se on kaupungissa. Nestori on sillä joka toinen viikko tekemässä kyytejä kievarille, ja tällä viikolla on hänen kyytivuoronsa ONNEN HERRAN hoilaus kuuluu aivan läheltä. VARJAKKA syöksyy parvekkeen kautta. Pelkääkö nuori kapteeni mullikkaa korkean aidan takanakin? Hohhohhoh. Hohhohhoh. Hoi, ihminen, elkää menkö! HEI LOTTA. Sus siunatkoon!
Pelkääkö luonto että naarasten viisaus neuvoisi niitä vähentämään liiaksi noiden tuhoisain, mutta kuitenkin suvun ylläpitämiseksi välttämättömien loisien lukumäärää? Tapahtuuko tässä liiallinen vastavaikutus sitä onnettomuutta vastaan, jota hedelmätön kuningatar aiheuttaisi?
Tuo sairas nuorukainen on koko goottien kansasta ainoa, joka, jollei perinpohjin tunne sieluani, kuitenkin aavistaa puuhani. En tiedä, pelkääkö vai vihaako hän minua enemmän. Se olisi minulle aivan yhdentekevää, jollei hän työskentelisi puuhiani vastaan hyvin johdonmukaisesti ja menestyksellisesti. Hänen sanansa vaikuttavat tietysti suuressa määrässä äitiin. Useinkin enemmän kuin minun sanani.
Elli vapisi vähän, kun kädellään puristi tuolin kaidetta. Mutta samalla oli niin sanomattoman suloista. Peloitti hiukan, mutta samalla oli kuitenkin hauska. Hän kuuli Arthurin takaapäin kysyvän, pelkääkö hän, johon vastasi, ettei hän pelkää. Onkos hauska? On. Eikö hän ennen ole ollut työntötuolissa? Ei ole ennen... Nyt sen sijaan sitä kovemmin! Ja Arthur lykkäsi kovemmin.
Eivät suinkaan tule takaisin ennen kuin huomeis-aamuna." Emmerich astui hänen luoksensa ja kiitti häntä osoitetusta innosta, mutta näytti niin alakuloiselta, että neekeri kohta huomasi sen. "Pelkääkö herra?" kysyi hän. "Ei ole syytä pelkoon. Vihollinen ei voi tunkeuda sisään; sillä ammumme kuoliaaksi kaikki, jotka tänne tulevat. Puolustajamme ovat urhoollisia miehiä."
"Minähän pyysin sinua olemaan lähtemättä ulos näin myöhään. Etkö sinä pelkää kulkea yksinäsi tiellä?" Marianne purskahti nauruun. "Pelkääkö? Yöhän on niin ihana! Muuten ... etkö sinä pidä siitä, että minä tulen tänne saadakseni tervehtiä sinua kymmentä minuuttia aikaisemmin?" Mathieu tuli kyyneliin asti liikutetuksi hänen kaunistelemattomista sanoistaan.