Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
"Minä olen niin tottunut näkemään vaan kalpeita tehtaantyttöjä." "Niin, sinä et ole tullut lihavammaksi kahvista ja vehnäleivästä", sanoi isä puoleksi leikillä. Miina oli hieman hämillään ja sanoi: "ensi kerran pitkään aikaan minun on nälkä." "Eikö sinun ole nälkä joka päivä?" kysyi Matti silmät pyöreinä. "Ei ole. Ja sitä kyllästyy niin kovasti kahviinkin."
Muutamien päivien perästä rupesi äiti virkistymään ja sanoi Mataran muorille: »Kyllä minä tästä nyt paranen; enpä tässä enää apua tarvitsekaan.» Mutta muori vastasi: »Mihinkäpä tästä on kiire. Katsastetaanhan tässä nyt vähäsen...» Ja isä sanoi pöydänpäästä: »Katsastetaanhan vähäsen.» Miina ja minä olimme lehdon laidassa kerppuja tekemässä, kun pihaan näkyi menevän kaksi miestä.
Siellä metsän syvyydessä, kaukana viettelevistä ihmisistä, oli Miina Rönty toivonut hyvien enkeleiden vielä kerran poikansa sydämeen palajavan. Jälleen oli äidin ilo tullut varsin lyhyeksi.
Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli rouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä, virkahti Anna: "Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennä tehtaaseen." "Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan hän ollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi."
MIINA. Hän puhuu niinkuin tavallinen ihminen eikä kääntele ja vääntele edestakasin evankeliumia, milloin sitä, milloin tätä puolta; hän puhuu, mitä hän sielunsa silmillä on Jumalan sanassa löytänyt. LIISA. Niin sinä puhut aivan kuin minä aioin sanoa: hän puhuu, mitä hän Jumalan silmillä kuinka se nyt olikaan MIINA. Mutta yksi paha vika hänellä on. LIISA. Paha vika? Tarkoitatko tuota
Jouluna piti Miinan päästä kotiin kolmeksi päiväksi. Tervolassa oli ilo ylimmillään. Kaikki joulupuuhat toimitettiin vikkelästi. Liisa puhdisti joka nurkan. Tiina juoksi hänen kintereillään ja auttoi häntä. Liisa harjasi lehmät tavallista huolellisemmin sekä leipoi äidin kanssa ohraleipiä, joista Miina niin kovasti piti.
Yritin vain kysyä, onko tullinhoitajan rouvakin LAURA. Tuo Miina, hän puhuu aina semmoisia tuhmuuksia. Mene nyt vain tuonne sisään, mamma, minä toimitan paikalla käsiliinan. Tästä pitää ottaa selvää. Etkö voi katsoa eteesi, ennenkuin hyökkäät sisään kuin villitty? Nyt olet saanut aikaan hyvän sopan. MIINA. Hä? Kuka on tuo rouva ? LAURA. Hän on, hän on JANNE. Laura!
Mutta siellä on märkää tähän aikaan. Lähdetään hevosella vain." "Onhan se hauskaakin ajella rautiolla taas, en olekkaan pitkään aikaan saanut sillä ajella. Miina varmaankin nyt tahtoisi olla minun sijassani, kun Salovaaraan lähdetään. Hän oli niin kovin ihastunut rautioon. Hullutteli, kun minä oitis sinuun mielistyin, ja sanoi: "enemmän minä hänen rautiostaan pidän." Mauri istui miettiväisenä.
Hänen katseensa oli kiintynyt pojan kalman leimaamiin kasvoihin; poika parka, hän oli tiedoton kaikesta, mitä ympärillään tapahtui, uusiutunut kouristus pudistutti häntä ja hetken perästä makasi hän kuolleena äidin sylissä. Miina neiti otti pienokaisen ja asetti hänet vuoteelle.
Oisko rehtori siitä vihainen?» »Elä puhu niin kovasti. Sitä ei tiedä muut kuin metsä ja kanerva ja kivet.» »Hän hourii», kuiskasi Maijaliisa. »Maan päällä ei kukaan tiedä, mutta kuolemassa kaikki tulee ilmi. Kaikki, kaikki.» »Sillä varmaan on jotain tuntonsa päällä», sanoi Miina. »Hyi; jää sinäkin tänne. Minä en hirviä enää olla yksin.» Mutta Alma jo tyyntyi; lääkkeet tekivät vaikutuksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät