Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Kuuluuhan se vähän ryyppivän, vaan hyvä työmies on, hyvä työmies, niinkuin isävainaasikin sanoi?" Miina oli hiukan naurahtanut äitinsä puhetta kuullessaan, vaan nyt hän lohdutti häntä. "Ei Pietistä minulle ole eikä hän enää minusta huolisikaan, kun jo kuuluu kulkevan Aholan Marin luona, enkä tiedä tokko minäkään häntä voisin ottaa.
»Siellä on, tuolla ulkona, nyt aina vain niin kylmä, että mitä hyvä Jumala tarkoittaneekaan», alkoi vaimo valittaa. Ei kukaan vastannut. Pieni Liisa kun kuuli tutun äänen, raotti sängynedustaa, pisti päänsä ulos ja kysyi vaimolta: »Onko teidän Miina kotona?» »Pysy siellä!» ärjäisi isä. Vaimon vastauskin lapsen kysymykseen jäi puolitiehen ja lapsi vetäysi takaisin sänkyyn.
"Kyllä olet mieheksi kumminkin koko asso", mutisi Kaisa. "Onhan se, vaan minkäs teet", vastasi Jaakko. "Täällä, täällä sängyn pohjalla on yksi!" huusi Miina iloisesti. Siellä oli toinenkin, ja niin vihdoinkin pääsi Jaakko lähtemään työlle.
Miina on istunut jonkin aikaa hiljaa, silloin tällöin vilkaisten ylös hyllylle, jossa silmät ovat sattuneet ruskeaan rasiaan, ja joskus katsahtaen minuunkin, joka tuijotan häneen ja tarkastan häntä.
Miina, jonka laitoksista taaskaan ei kukaan ollut huolinut, palasi takaisin silmät taakseen vieraaseen. Hän oli ovella menossa, kun hän yhtäkkiä viskasi käsistään komeat laitoksensa toiseen huoneeseen, ja palasi takaisin lyöden kätensä yhteen.
Miinaa ei äiti uskaltanut ollenkan käsiltään pois panna... Pelotti, että pahemmin sitten ehtii huutamaan, ennen kuin tyystytetyksi saa ja yhä enemmän tulee Tiinaa vaivatuksi. Rahia vastoin Sanna nojasi pahnoilla istuen, eikä paljon henkeänsäkään raatsinut vetää silloin kuin Miina hortoili.
Hauskaa oli maalla ollut, mutta hauskaa oli tulla kotiinkin jälleen. Turva, se oli heidän koiransa nimi, heilutteli ilosta häntäänsä ja hyppeli vasten. Kukat olivat sillä aikaa tavattomasti kasvaneet; kummako se, kun äiti niitä hoiti. Miina oli rukoustanut äidiltä parhaat Hannan kamariin ja ruukkujen ympärille hän oli laittanut sievän sievät paperikoristukset.
ROOPE. Minä sekaannun niihin, ainakin yhden kerran vielä. KALLE. Kaikesta se näkyy, että se se isäntää on! Niin se todellakin näkyy. Tokkohan sitten onkin niin? Täälläkö te kuhnustelettekin tunkiolla? Olemme odottaneet teitä ehtoolliselle. MIINA. Kas vaan, kun lauta on valmis jo. Antakaas meidän vähän koetella. Mahtaako tuota enään osatakaan. Tule Hilma! HILMA. Mene sinä Kalle!
TOINEN. Liisa-matami ja Rikalan Miina jonka talossa ne tytöt asuivat ilmoittivat asiasta poliisille ja niin säälimättä ne vietiin. Kolmekymmentä penniä. Ja nämä kaksikymmentä! ENSIMM
Saattoi tuskin uskoa, että tämä tyttö, jonka tukka oli kammattu korkealle päälaelle, oli se entinen vahva, punaposkinen Miina, jonka vaaleat, paksut palmikot riippuivat niskassa, "Voi, kuinka hyvältä puuro täällä kotona maistuu", virkahti Miina, syötyään pari lusikallista, "ja kuinka punaisilta ja terveiltä te näytätte", lisäsi hän katseltuaan vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät