Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Käräjissä tahtoi hän toden sanoa, jos raskasta olikin mutta sinne oli aikoja vielä, kenties hän oli kuollutkin silloin. Siis ei Hovilainen uhkauksillaan saanut sanaakaan Annalta, hän riehui ja Miina häntä säisti; mutta ei ollut apua.
LAURA. No, onko nyt ihan vissi, että muistat keitä kaikkia sinun piti kutsuman? Ehkä luettelen ne vielä uudestaan varmuuden vuoksi. Ensiksi MIINA. Voi, voi, kyllä ne muistan vallan hyvin. LAURA. Entäs kuinka sinun piti sanoman, kun astut sisään? »Vapriköörin herrasväki » Olkaa niin hyvä. LAURA. Pienen kupin teetä, sinun täytyy sanoa, se on fiinimpää.
"Mitä siinä on aprikoimista, jos et ajoissa ota niin jäät vielä vanhaksi piiaksi. Mitähän Olli tähän sanoo?" "Ei tarvitse isälle sanoa". Mutta Miina oli jo ennättänyt huutaa ovesta miehelleen, joka istui tuvassa: "Ukko, tulehan tänne uutista kuulemaan!" "Akkain juoruja!" urahti ukko, mutta ukko oli jokseenkin utelias ja nousi ylös. "No nähdäänhän!"
ROOPE. Kuinka minä olisin... Mitä sinä joutavia loruat! Joutavia? ROOPE. Kyllähän minä sen muistan. MIINA. No? ROOPE. No! Mitä no? Ei mitään. ROOPE. Puhuin kai jotain roskaa. Koko ilta oltiin hyvin leikkisiä, Ah! Lörpöttelinhän minä sinulle naimisesta ja Jumala tiesi mistä, kiusoittaakseni erästä ... mutta en minä sillä sen enempää tarkoittanut. MIINA. Etpä kaiketi tarkoittanutkaan.
»Ja menemmehän vielä toisenkin kerran?» »Ellet vaan tule kipeäksi.» »Ei pelkoa. Olen tällä hetkellä virkeämpi kuin milloinkaan.» He tulivat sisään. John meni omalle puolelleen polttamaan vielä yhden papyrossin ennen maatapanoa, mutta Alma riensi suoraa päätä sänkykamariin. Helmi nukkui makeassa unessa ja Miina makasi lattialla kätkyen vieressä; oli ottanut tyynyn kyökistä päänsä alle.
»Missä lienevät toiset lapset; olisi niidenkin jo aika tulla levolle», hän puhui Miinalle, joka laitteli parastaikaa heidän vuoteitaan. »Pannaan Helmi ensin kätkyeen», sanoi Miina ja kohotti peitettä, että Alma vapaasti sai laskea lapsen alas käsivarreltaan.
Joskus hän tiesi kertoa, että voi joko kallistunut tai huojistunut, että Miina oli särkenyt jonkun astian, taikka että hän oli huomannut Miinan juovan kaksi ja kolmekin kuppia kahvia joka pannusta. Miksi et sano hänelle? Sinun täytyy pitää häntä silmällä, kuului hänelle silloin vihainen muistutus. Selma ymmärsi itse, että hän kävi kuivaa kuivemmaksi.
Oli miten oli, hänellä on kuitenkin moitteeton varjo." "On vainkin, mutta..." Se harmajatakkinen mies naurahti ja katsoi minuun. Ovi aukeni ja Miina tuli ulos. Kyyneleitä juoksi hänen silmistä niille kauniille, kalpeille poskille; hän istui muutamalle tuolille puitten siimekseen ja isänsä istui toiselle tuolille hänen viereen.
BERTHA. En koskaan, koskaan; siitä voit olla vakuutettu! Edelliset. Amalia. Miina-, Stiina- ja Fiina-tädit. BERTHA. Amalia! BERTHA. Viimeisiä jäähyvästiänsä! Mitä tämä on? AMALIA. Tätien ei tarvitse pelätä. Ehkä hänet vielä voi pelastaa. MIINA-T
Miina, ollen häpeillään, painoi päänsä alas niin, että hänen tuskin kahta tuumaa pitkät palmikkonsa nousivat pystyyn, ja vastasi hiljaa: »Ei niin mitään.» Mutta myllärin Manu, joka oli rohkea poika, virkkoi: »Nuo likat eivät tiedä, kuka on opettaja, ja sitä he tuumailevat.» »Tiedätkö sinä sitte?» kysyi Iiri. »Enhän minä tiedä, mutta luulen vain, että ehkä te olette.» »Oikein sitte arvasit.
Päivän Sana
Muut Etsivät