Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Seuraavana aamuna huudettiin Annaa tiheään. Hän kuuli ja arveli, menisikö hän tupaan vai olisiko parempi juosta kalliolle ja heittäytyä järveen. Ei, suuri syntihän se olisi. Vavisten vilkasi hän huoneen ovesta, ja huojennuksen huokaus puhkesi hänen rinnastaan, kun hän näki Emma Sivelinin seuranaan pihalla. Hänen vieressään seisoi Miina, joka huuteli Annaa.
Kas, kun se ei tule pöytää kattamaan. Minä lähden katsomaan. Lihasoppa kiehui vielä tulella. Eikö ole jo valmista? Kello on kohta yksi. Selma maistoi, mutta se oli hänen mielestään tuimaa. Saahan siihen panna suolaa, sanoi Miina. Suolavakka oli seinällä nurkassa. Selma pisti sinne kämmenensä mutta sieltä hyppäsi samalla pieni hiiri häntä vastaan. Selma parkaisi ja putosi tuolille istualleen.
"Ole vaiti, sinä, ei sinun mieltäsi tässä kysytä", tiuskasi Miina Annalle. "Mutta sinulle semmoinen mies olisi omansa". "Semmoinen mies kuin Taavi Hannula on parhaallekin tytölle hyvä", uskalsi Anna vastata. "Lähde lievittämään hänen vankeuttansa ja ota osaksesi puolet hänen rikoksestaan, niin päästään sinustakin", pilkkasi Miina. "No, no, älkäähän taas", koetti Antti välitellä.
"Mielellänsähän se isäntä yösijan antoi, ja kuormakin kuletettiin ylisille lukon taakse", kertoi Laukkalan Miina jälkeenpäin lukkarin Reetalle, ja lisäsi: "ei siinä siis mahtanut paljaita ruumenia olla.
"No, mitä papinrouva sanoi Miinasta?" kysyi Liisa kiihkeästi. "Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä, kosk'ei hän enää viihdy kotona", sanoi äiti tyyneesti. Miina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunut vastarintaan, eikä sitä nyt tarvittukaan.
Miina neitsy kantoi pakan toisensa perästä tärkättyjä ja silitettyjä häikäisevän valkoisia paitoja sisään silityskammiosta; kaiken täytyi olla kunnossa lukukauden varalle, joka nyt läheni suurin askelin. Gerdan matkaa varten oli myöskin paljo hommaa; hänen piti matkustaa muutamia päiviä ennen kuin muut.
Mutta nyt Esteri säikähti kuin olisi tavattu hänet jostakin luvattomasta teosta, rutisti kirjeen taskuunsa ja istui kyyryssä kuin odottaen jonkun pedon syöksyvän niskaansa. Vaan kun hän kuuli outoa, kummallista ääntä takaansa, kääntyi hän katsomaan. Miina? Miina, neiti Smarinin palvelija, oli suuriluinen ihminen ja kuuluisan kömpelöliikkeinen.
"No suu auki pian!" huusi Hovilainen. "Sano, sano, muuten käy sinulle huonosti", virkkoi Miina, ehdottomasti puristaen kätensä nyrkkiin. Hänessä kuohui viha kun Anna nyt sekä rohkeni nousta vastaan että vielä näyttää ylenkatsettakin heille Anna, jota he aina tahtoivat polkea kuin matoa jalkainsa alle.
Lydia puolestaan tahtoi tarkkaan miettiä asiata sekä sitten joskus vastata suullisesti, eikä kirjallisesti. "Eihän hänen kirjoitustansa vielä oikein ymmärräkään. Mitä se merkitsee, että hän nykyisin on tullut siihen mieleen, ett'ei hänen pitäisi enää viipyä että minä ymmärrän hänen tarkoituksensa j.n.e." "Hän kadehtii maisteria, etkö sitä ymmärrä, höpsä", sanoi Miina.
Hän oli Esterin taloon tullessa saanut määräyksen, ettei hän saa Esterille tulevia kirjeitä viedä Esterille eikä Esterin kirjeitä viedä postiin, vaan ne oli ensin annettava neiti Smarinille itselleen. Miina oli tehnyt työtä käskettyä aavistamatta, että siinä oli mitään pahaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät