Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Päätän mennä huvimetsikön ja puutarhan läpi rakennuksen päitse suoraan aitoille. Tuijotan polkuun, hatunlippa on valunut silmille, en näe eteeni, mutta tunnen tien ilmankin. Jahka tulen pihlajamajan pöytäkivelle, täytyy siinä korjatakseni säkkiä paremmin selkään ja saada parempi ote. Kuka siinä istuu, kuka nousee? Sinä! Sinä siinä seisot. "Hyvää päivää," sanoo äänesi.
Muista: päättyy vaiva pahinkin ennen Tilinpäivää suurta. Ma virkoin: »Mestari, min meitä kohti nään liikkuvaks, ei ihmisiltä näytä. Mitä se lie? Niin tuijotan ma turhaan.» Hän mulle: »Painaa kohti maata heitä niin laatu vaivan vaikean, mun että myös ensin silmäni ol' erehtyä. Mut katso tarkkaan, silmin seivästäös, ken tulee painamana paatten noiden; nyt nähdä voit jo, kukin kuink' on kuuru.»
Miina on istunut jonkin aikaa hiljaa, silloin tällöin vilkaisten ylös hyllylle, jossa silmät ovat sattuneet ruskeaan rasiaan, ja joskus katsahtaen minuunkin, joka tuijotan häneen ja tarkastan häntä.
Vain tauluun tuonne mä tuijotan: Se vankilahuonehen näyttää, Etualalla nään André Chénier'n, Muut vangitut huoneen täyttää. Olet heimolainen sä Helleenein, Olet, Chénier, kuulua juurta, Kai imit jo äitisi maidossa Sinä vapauden runoutta suurta. Sun miehevän uljaana eessäni nään, Nuo silmäsi säihkyvän luulen, Sun Robespierrelle itselleen Lain pyhyyttä puoltavan kuulen.
Muista: päättyy vaiva pahinkin ennen Tilinpäivää suurta. Ma virkoin: »Mestari, min meitä kohti nään liikkuvaks, ei ihmisiltä näytä. Mitä se lie? Niin tuijotan ma turhaan.» Hän mulle: »Painaa kohti maata heitä niin laatu vaivan vaikean, mun että myös ensin silmäni ol' erehtyä. Mut katso tarkkaan, silmin seivästäös, ken tulee painamana paatten noiden; nyt nähdä voit jo, kukin kuink' on kuuru.»
Kohotan kummina elokuun öinä kuutamon välkkeessä väsyneen pään, kiinnitän vilkkuvat, viherjät silmät taivaan tähtehen kimmeltävään, katsovi tähti, tuijotan, Tursas, kohta jo korkean voiton ma tuon, kirpoaa taivahan kultainen kehrä, joutsenen lailla sen silloin ma juon. Ei sammu ahjo sydän-alani synkän, ei pätsi päässäni jäähdy. On avaruus yllä ja avaruus alla ja itsessänikin on ijäisyys.
Sillä on kiusallisen kelmeä ihonväri kuin oopiuminpolttajalla, silmänalustat ovat vajonneet ja laajalti kuolleella verellä. Pienillä jääharmailla ja ilmeettömillä silmillään tuijottaa se minua ääneti, samalla kuin koko hänen olennostaan huokuu vastaani kylmä häijyys. Minä tuijotan tiukasti vastaan, myöskin ääneti, vaikka sisälläni kuohuu ja priiskahtelee.
Hän tuijottaa rävähtämättä ja yhtä rävähtämättä tuijotan minä vastaan.
Minä tuijotan vain koiraan, jonka yht'äkkiä olen huomannut käppyrässä jäällä, ja koetan olla niin hiljaa, ettei se huomaisi minua eikä tulisi luokseni. Sill'aikaa touhu on vähitellen hiljennyt. Ne nostelevat sitä suurta ja märkää jäältä rekeen. Tule katsomaan, sanoo Lallu.
Päivän Sana
Muut Etsivät