United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ka' niin, tuossahan ne ovat! Tervetultua, neidit! KAUPPANEUVOS. Kiitoksia, kiitoksia, rouva Oksman! No, tässä ne nyt ovat, ne odotetut pikkulintuset. Arvatkaapa, kumpi on sisareni tytär ja kumpi se toinen. ROUVA OKSMAN. Antakaas kun katson no, enkö minä tuntisi! Herranen aika, kun on aivan äitivainajansa näköinen niiltä ajoilta, jolloin hän morsiamena oli. Tervetultua, neiti Virnes.
Lopetettuani pukeutumishommat tapasi Mr Rankeillor minut rappusissa. Hän sanoi minulle muutamia kohteliaisuuksia ja vei minut takaisin työhuoneeseensa. »Istukaahan, Mr David», lausui hän, »nythän te olette vähän enemmän näköisenne. Antakaas kun muistelen, eikö minulla olisi mitään uutisia teille kerrottavana. Ihmettelette kai isäänne ja setäänne?
Sun toivos taivahasen kiinnä, Sä parhaan turvan saatkin siinä. Ja sitte hän menee Alonson luo ja sanoo hänelle: antakaas kätenne, armollinen herra; minä näen siitä, että teidän rakkahin toivonne tulee täytetyksi.
Hän hyväili sitä, silitteli sitä, jopa suutelikin niin armaasti ja viehättävästi, että maisteri kesken nolouttaan unohti kaikki klassilliset unelmat ja toivoi olevansa tuommoinen pikkuinen, haavoitettu orava. "Antakaas kätenne, herra," sanoi neitonen, "minä hyppään alas." Maisteri otti kädestä, neitonen hyppäsi maahan. Ja mikä hyppäys! Niin, täynnä suloutta!
Tora oli tulla. Morsiameensa ihastunut Iivana hymyili ja tarttui puheeseen: Antakaas, hymyili hän, antakaas kun minä! Ja hän peräsi: Vot. Jos Aleksei Mihailovitsh on kentraalin tasalla, niin sitte on ylhäisyys... Mutta jos on vasta överstin, niin sukuisuus ... korkeasukuisuus, tai korkeasti jalosukuisuus... Vot!
Päästäkää minä taas ulos, niin en maar kuolekaan nälkään minä: antakaas mulle passi, niin maksan hyvänkin veron ja teen herrasväelle mieliksi. Entäs te? Hukkaan joudutte joka mies kuin kärpäset. Sepä se!" "Jo vainen valehteletkin", keskeytti hänet rokon-arpinen ja vaaleaverinen nuori mies, jolla oli punainen kaulaliina ja rikkinäiset kyynäspäät.
Ettekö te puhukkaan kenenkään kanssa?" "Tarkasti sanottuna, ei kenenkään kanssa." "Niin mutta, mitä ihmisiä te olette sitten? Selittäkääs! Antakaas olla, minä olen sen jo älynnyt, luultavasti on teillä isoäiti, niinkuin minullakin. Hän on sokea eikä salli minun mennä mihinkään, niin että olen melkein unohtanut puhumisen taidon.
Rientäkäät apuun meitä kaikki ihmiset! KROUVARI. So, so, hiljaa, junkkari! Sinä hukkaan ponnistelet, mies parka! Käpäleet koreasti tänne vaan! IIVARI. Antakaas nuora minulle! KROUVARI. Vain niin, tässäkö on nyt lintumme, ja niin pahasti takerrettuna paulaan? Ahaa, sinä veitikka! NIKO. Elä sido niin kovasti! KROUVARI. Eläpäs sentään kiristä pahoin kurjan saatanan käsiä!
John serkku ei ole samaa mieltä kuin tohtori ja arvelee että Kenelmin omituisuudet ovat etevät tavallansa, joita ei tule liian aikaisin poistaa sen kautta että hän tulee pintapuolisten opettajain ja Londonin katujen yhteyteen." "Niin," toisti Mr Mivers entistä väsyneempänä. Hetken kuluttua hän lisäsi. "John pastori, antakaas kuulla mitä teillä on sanomista."
Hän oli kuin tavallisesti loistavasti puettu, mutta silmäyksensä olivat vilkkaammat ja iloisemmat kuin milloinkaan. "Mikä asia, onko teillä kukkia?" "On, hyvä mamseli." "Vai niin, antakaas nähdä!" Ja Annette alkoi huiskin haiskin heitellä kukkia. "No niin, menevät mukiin; mitä ne maksavat?" Tyttö ilmoitti hinnan. "Se on aivan suunnaton: Kuulen että äitinne on kipeänä ... tässä on!"