Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
"Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa on sen myöskin huomannut ja liittänyt tähän eläke-kirjan," jatkoi översti Sparre, ja veti esille vielä toisen paperin. "Sen mukaan on teillä täysi överstin palkka aina kuolin-päiväänne saakka ja vapaus asua, missä tahdotte." "Jumalani! Mikä onni, mikä armo!" lausui översti Roos liikutettuna. "Ja kenelle olen kiitollisuuden velassa kaikesta tästä?
Niinpä sattui kerran sotaväen katselemuksessa, että hän joutui sanasotaan erään överstin kanssa ja unhotti tilansa siihen määrään, että antoi hänelle korvapuustin.
"Mutta ehkä se vielä voipi pelastua, jos vain viipymättä lähetetään luotsi Marstrand'ista, sillä se on vielä kaukana karista. Uolevi, joudu pian isäsi, överstin luokse. Hän laittaa kyllä kohta luotsi-veneen vesille; ja jos ilma vähän pitää väliä, niin pian pääsee vene perille. Mutta juosta sinun pitää, ikäänkuin olisi sulla siivet koivissa."
Ajattelin ensin ryömiä näitten kuolleitten ylitse matkaa lyhentääkseni, mutta en uskaltanut. Hinasin itseäni eteenpäin polvillani, auttaen toisella kädellä. Saavuttuani överstin luo hengitin keveämmin; tuntui kuin olisin ollut vähemmän yksinäni, me saisimme kuolla yhdessä, ja tämä kuolema ei enää peloittanut minua kun oli toinen jakamassa sitä kanssani.
Sotamies Kotelnikov Shirvanin rykmentistä oli ensimmäisenä vallilla. Upseereista olin minä, vaikka hiukan haavoitettuna, n:o 1. Yrjön ristin ja överstin arvon voitin sillä tempulla. Tepen valloitus mursi tekeläisten vallan. Neljäntoista päivän kuluttua olin minä jonkunlaiseen kenttäkuumeesen sairastuneena paluumatkalla Europpaan.
Mielellään neiti Hanna tahtoi, sillä hän rakasti eläimiä aina lapsuudestaan asti. M:lle Dorinne jäi överstin kanssa paikan vartiaksi, kuin toiset molemmat naiset läksivät nuoren kornetti Shubinin kanssa talliin. Siinä suunnattoman pitkässä puurakennuksessa seisoi tallimiehiä luutineen, ruokkijoita ja ratsupalvelijoita eri ryhmissä.
Kirjuri pani kaiken tämän paperille. Minä pyysin protokollasta jäljennöksen ja kätkin sen voittolaulujeni viereen. Yö kului. Kului huominen päiväkin. Levottomuuteni nousi korkeimmilleen. Rattaita ei kuulunut. Ja nyt koitti 19 päivä lokakuuta. Oi taivaat! Tänäänhän odottaa minua riikinkreivi Magdeburgissa! Minä vaadin överstin lukuun rattaita tai ainakin hevosta, päästäkseni määräpaikkaani.
Tora oli tulla. Morsiameensa ihastunut Iivana hymyili ja tarttui puheeseen: Antakaas, hymyili hän, antakaas kun minä! Ja hän peräsi: Vot. Jos Aleksei Mihailovitsh on kentraalin tasalla, niin sitte on ylhäisyys... Mutta jos on vasta överstin, niin sukuisuus ... korkeasukuisuus, tai korkeasti jalosukuisuus... Vot!
Raa'at sotamiehet ovat repineet peitteen kasvoiltani ja viitan hartioiltani." "Minä tuon sitten sinulle överstin viitan, joka on täällä viereisessä päällikköjen huoneessa, ja myöskin hänen matkahattunsa, jonka leveät reunat peittävät sinun kasvosi.
Minulle on tehty vääryyttä, sanoin minä äskeiselle virkamiehelle. Tehkää protokolla tästä. Koko kylä ja te itse olette tämän väkivallan todistajia. Kirjoittakaa, että minä aion olla ja elää tässä kylässä tuon överstin kulungilla, kunnes hän on lähettänyt rattaani takaisin, ja että minä yleensä pidätän itselleni oikeuden vaatia häneltä laillista tietä korvauksen kaikesta muustakin vahingosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät