Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tuo kammottava olento oli yhä kintereissäni kiinni ja vaikk'ei se mitään puhunut, näytti se kuitenkin ikäänkuin huviksensa vaan tekevän minulle kiusaa. Kanki yhä kädessäni olin minä valmis lyömään sitä leuvoille niin pian, kuin se vaan minuun sattuisi. Minä saavutin rattaani, joille koiranikin, joka peläten ja uskaltamatta haukkua oli minua seurannut, hyppäsi minun jälessäni.
Käy vaahtipäät sivu myllyn, Sirohelmiä rattaani luo; Mut työhön äkkiä kyllyn, Ei kannata vaivaa tuo. Mua kumma kaiho johtaa Pois tuonne, miss' immen nään, Miss' usvat ylhäällä hohtaa Vesikaarena väikkeessään. Mut taivaankaaren lailla, Mi väisti, kun eistyä koin, Hän leijuu likimailla Ja aina on loitolla noin.
Aino ei vastannut, mutta lähestyi isäänsä, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "oi, älä pyydä häntä jäämään, rakas isä!" "Jumala varjelkoon minua jäämästä tänne kauemmaksi aikaa", vastasi Mathilda, "olisi synti, jos ei kaupungissa mitä pikemmin saataisi tietää, miten täällä vieraita kohdellaan, ja ensi pysäyspaikkaan ainakin ehdin vielä tänä iltana." "Mutta, minun rattaani pitää teidän toki "
Minulla oli kädessäni kelpo kanki sekä käännyin takaisinpäin sanoen: Mitäs minulta tahdotte? Tähän en saanut kuitenkaan mitään vastausta ja koska minua ei ahdistettu, niin ei minullakaan puolestani ollut syytä käydä takaa-ajajan kimppuun. Hevoseni ja rattaani olivat jo kaukana edellä ja niitä saavuttaakseni oli minulla kiire.
Minulle on tehty vääryyttä, sanoin minä äskeiselle virkamiehelle. Tehkää protokolla tästä. Koko kylä ja te itse olette tämän väkivallan todistajia. Kirjoittakaa, että minä aion olla ja elää tässä kylässä tuon överstin kulungilla, kunnes hän on lähettänyt rattaani takaisin, ja että minä yleensä pidätän itselleni oikeuden vaatia häneltä laillista tietä korvauksen kaikesta muustakin vahingosta.
Nyt vasta huomasin ison talon edustalla satuloituja hevosia ja akkunassa preussilaisia husareita. Mitäs uutta kuuluu? kysyin minä lähinnä seisovilta ja pysäytin rattaani. Voi hyvät ihmiset! huudahti muuan vanha maalais-eukko. Kuningashan on joutunut ihan tappiolle, ja Franskalaiset marssivat jo tännepäin. Ties vaikka jo olisivat tunnin perästä täällä.
Kun menin teillepäin vievälle ovelle, näin että hevoseni ja rattaani vietiin huoneuksen ympäritse pihalle, ja isäntä tuli samassa ovelle ja esti minua menemästä ulos. Minä koetin väkisin päästä hänen ohitsensa, mutta se oli turhaa. Pieni Nelly putosi sylistäni portaiden ulkopuolelle; isäntä sulki oven, ja minä kaaduin tunnotonna hänen jalkainsa juureen.
Tuo vanha herra oli haavoihinsa ihan menehtymäisillään ja on lähtenyt suorinta tietä maatilallensa. Mutta kuka tuo översti on? kysäisin minä. Sitä ei tiennyt kukaan. Ja minne hän minun rattaani vei? Sitä ei tiennyt kukaan. Minä juoksin kylän kautta sinne päin, minne hän seuralaisineen oli lähtenyt.
Tietysti minä en moisiin sanomiin paljoakaan luottanut. Minun teki kumminkin mieleni saada tarkempia tietoja. Ajoin senvuoksi rattaani seinäviereen, astuin maahan ja menin rakennukseen. Siellä vilisi ihmisiä kaikkialla. Husareita, talonpoikia, virkamiehiä olivat huoneet kirjavinaan. Siellä poltettiin, juotiin, kiroiltiin, juteltiin. Iloisia kasvoja ei näkynyt missään.
SAKERI. Minä ja sinä, tietysti. Kuin veljekset me jakaamme palkintosumman; kolme sataa viisikymmentä kummalleki tulee. IIVARI. Minä julmistun uudestaan! SAKERI. Sinä juonikas nallikka, emmekö häntä yhdessä ottaneet kiinni? IIVARI. Minäpä hänen hallitsin ja minun hevoiseni ja rattaani saattaa hänen kruunun korjuun! SAKERI. Enkö auttanut sinua miten jaksoin?
Päivän Sana
Muut Etsivät