United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olkaa vakuutettu, että Franskalaiset osaavat vihollisissaankin kunnioittaa miehenkuntoa, ja että rosvot ja marodöörit ovat meillä aivan poikkeuksia. Minä lausuin jalomielisille vihollisilleni kohteliainta mitä osasin. Sanokaamme me Saksalaiset mitä hyvänsä, Franskalaiset ne sittenkin ovat maailman älykkäintä kansaa, meidän aikakautemme Kreikkalaisia.
Nyt vasta huomasin ison talon edustalla satuloituja hevosia ja akkunassa preussilaisia husareita. Mitäs uutta kuuluu? kysyin minä lähinnä seisovilta ja pysäytin rattaani. Voi hyvät ihmiset! huudahti muuan vanha maalais-eukko. Kuningashan on joutunut ihan tappiolle, ja Franskalaiset marssivat jo tännepäin. Ties vaikka jo olisivat tunnin perästä täällä.
Ja Dora palasi, näyttäen niin armaalta pikku olennolta, että todella epäilin, sopiko vaivata häntä milläkään niin jokapäiväisellä asialla. Teen jälkeen soitettiin gitarria ja Dora lauloi nuot samat rakkaat, vanhat franskalaiset laulut, kuinka oli mahdoton mistäkään syystä herjetä tanssimasta, tra-la-ra, trala-ra, siksi kuin pidin itseäni paljon suurempana hirviönä, kuin ennen.
"Uskokaa, Aleksei Petrowits, sellaiset ihmeet eiwät tapahdu hywän edellä. Minä olen nähnyt sen ennen. Minä kuulin sen Moskowassa. Kun Franskalaiset oliwat sata wirstaa lähellä Moskowaa, silloin kansa näki sydän=yöllä naisen haahmon käwelewän Kremlissä, pyhän neitsyen kirkon harjalla. Wiikkaus sen perästä Moskowan suuri kaupunki oli porona ja Franskalaiset majailiwat sen raunioilla."
Höyryvene tuli oikeanpuolisten portaiden viereen, jonka perästä matkustajain ja kapineiden loppumaton nouseminen alkoi, mutta kiirehtimättä, huutelematta, eli niinkuin ihmisiltä, jotka huoleti menevät kotiinsa. Franskalaiset olisivat luulleet pitävänsä nousta laivaan kuin rynnäkköä tehdessä ja käyttää itsensä kuin todelliset zuavit.
Meille ei tuo sentään kovin suurta huolta tuottanut. Olihan vallan epäilemätöntä, että Franskalaiset ajetaan ennen neljäätoista päivää Reinin toiselle puolelle.
Niinkuin julma keisari Chaumigrem aasialaisessa tarussa aloittaa verenhimoisen, mutta urhean Pegun historian jyrisevillä sadatuksilla, niin lähetti tämäkin pyytämättä, käskemättä edellänsä alkusoiton, jossa viiden minutin aikana tärisi pelkkiä kirouksia. Mihin h tiin teitä viedään? kiljui hän. Franskalaiset ovat hyökänneet Berliinin. Meidän sotajoukkomme on katkaistu.
Kainoudessaan oli hän nyt myös astunut maahan viinatynnyrinsä seljästä. Sotajoukossa vallitsi sanomaton hämmästys. Ovatkohan Franskalaiset jo Berlinissä? Mistä sitä väkeä vaan joka paikkaan piisaa? Taivaastako niitä sataa, vai? Pää oli nuukallaan minullakin. Napoleon oli niin muodoin saanut valtaansa puolet Preussin kuningaskuntaa, Fredrik Suuren valtakunnan pääkaupungin ja minun Fredrikani. Voi!
Paremmassa huoneessa aina vaan franskalaiset pöytäkellot koreilivat kaikemmoisessa kullassa ja kalliissa kivissä, ja paraasta päästä ne seisoivat vetämättöminä, taikka sanottiin niitten käyvän huonosti, kun sitä vastoin tuo minun kotiseutulaiseni kyökissä kävi lakkaamatta ja oikein".
Kuningattaren rattaitten edessä oli monta hevosta; kaksi päivää astuttiin pikamarssissa, ja kunnon talonpojat toivat meille uskollisesti tietoja, millä tienoin vihollisia milloinkin oli nähty, ja laupiaassa anteliaisuudessaan antoivat meille ilmaiseksi ruokaa ja juomaa. Mutta näin he vaan kaikki haastoivat: "Painakaa Silesiaan. Franskalaiset ovat jo Frankfurt an der Oder'issa." Voittoisa kahakka.