Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Elä unhota, mitä olen sanonut sinulle ja että sinä olet minun poikani, jota minä rakastan niinkun itseäni. Mutta elä virka siitä, sillä se virsi maksaa sinulle onnesi ja vieläpä vapautesikin, jos ilmoittaisit tämän suuren tärkeän salaisuuden." "Olkaa täydellisesti huoleton siitä," vakuutti Petter ja suuteli abbotin kättä.
Ole rauhassa. MAIJU. Käsi päälle. JUSSI. Vielä minä sen panen alle. Ellet usko sanaa, niin MAIJU. Käsi päälle, minä sanon! JUSSI. Hupakko. MAIJU. Nyt se siis kohta alkaa! Voih! HANNA. No, Maiju ? Mikä vaivaa? MAIJU. Jos olisi kaikki jo ohitse! Jos olisi kello yhdeksän ja me istuisimme täällä levossa! HANNA. Elä rupea sitä nyt ajattelemaan. Sinä myöhästyt. MAIJU. Niin, se on totta.
Elä itke melän neito, Ellös olko milläskänä, Alla päin, pahoilla mielin, Alla kulman kuurullasi; Et sie vierryt vehkasoille, Puonnut parkkipuolikolle; Ruispurnohon putosit, Kaauit kaura-ammiohon. Mitä neien itkemistä.
Hän painoi päänsä alas ja rukoili: "Elä ole noin ankara! Minä rakastan toista..." Vouti polki jalkaa lattiaan. "Tahdotko uskotella minulle semmoisia juttuja? Kehenkä sinä täällä olisit voinut tutustua? Vai aiotko kenties mennä talonpojalle vaimoksi?" Nyt vasta Gunhildille selvisi, että Bård Neset oli talonpoika. Tähän saakka ei hän ollut sitä ajatellut.
Oh, rakas Alfred, anna heidän levätä, jotka poissa ovat. Vaan ne, jotka poissa ovat, ne eivät anna meidän levätä, Asta. Ei yöllä eikä päivällä. Ajan ollen on kaikki tuntuva helpommalle, Alfred. Niinkö, sinäkin luulet? Sitä minä en jaksa ajatella. Mene Ritan luo. Minä pyydän hartaasti. Ei, ei, ei, elä puhu siitä! Anna minun olla täällä sinun kanssasi. Minä en lähde luotasi.
Vaivaista uskollisuutta. Kun ei saanut tytärtä itselleen viekoitelluksi, niin ottaa pojan hengiltä. Kannattaa sitten vielä uskollisuudesta puhua. MAUNO. Sanos muuta. Sido kovempaan! ROINILA. Mutta yhtäkaikki elä, elä pane, Olli! OLLI. Mitä tyhjää. Parempi kuin auttaisitte minua. ANNA. Sitokaa sitten minut myöskin! On minussa yhtä paljon syytä Eeron kuolemaan kuin Maunollakin. OLLI. Sinullako?
KULLERVO. Elä, taatto, tuota kuule, Suuren sortajan kiroja! Kuule sorretun sydäntä, Anna kuolla armottoman! Kuolenko ! KULLERVO. Hyvinkin kuole! Sija on maassa mennehillä Mahtavimmankin venyä. ILVO. Missä Ilmari ja Anja? Missä kaikki mun omani? Tuolle kostakaa, jumalat! Kuolee. Hän nukahti. Siin' on loppu. Veikö mahtinsa keralla? Jäikö kunnia jälelle?
Elä siis osta minun henkeäni häväistykselläsi!" huusi Valdemar ja koki ojentaa sidotuita käsiänsä onnetonta tyttöä kohden, joka, tunnettuansa ikuisesti rakastetun nuoruuden ystävänsä, päästi huudon, horjui ja lankesi tunnotonna lattialle. Sigismund nosti pyörtyneen syliinsä ja otti pullon väkevää väkiviinaa, jota antoi hänen hengittää sisäänsä.
"Nyt ihmeitä, kun porolla sotket keittopadan!" "Viekää kotaan patanne", sanoi isäntä touhussaan. "Paremmin niitä luoteja saatte mennä kotaan tuhraamaan." "No, elä sinä, Kaisa, joutavata, ei me sotketa. Hae, Kalle, luotivormut!" Kissakin nosti silmäkulmiaan, nähdäkseen, mikä se sellaisen kiireen lähetti rauhallisen ruoka-unen perästä.
Kun kuvittelimme, että vietettiin meidän häitämme, että sinä sitten myöhempään veisit minut morsiamenasi meidän yhteiseen kotiimme, ja sinä ottaisit minut syliisi VIKTOR. Vaiti, Sylvi, vaiti, taivaan nimessä! Elä puhu enää sanaakaan niistä! Minä kurja kun herätin sinussa tunteita, jotka Sylvi, minä pyydän vakavasti, lopeta! Unohda kaikki. Anna minulle anteeksi, eläkä muistele niitä enää.
Päivän Sana
Muut Etsivät