Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kulin ja hinasin itseäni jyrkänteitä, ja nautin kuoleman rauhaa ja suloutta. Elä käytä tuollaisia sanoja moisesta kauhistuksesta. Minä tunsin sillä tavoin. En mitään tuskaa. Minusta tuntui, että meitä oli kaksi kuleksimassa, minä ja toisena kuolema, ja aivan kuin hyvät matkatoverit. Minusta tuntui olevan luonnollista, niin asianmukaista, kaikkityyni. Minun suvussanihan ei elä kukaan vanhaksi
ESKO. Ehkä on tässä täydet käsissä; sillä hänellä on tällä hetkellä paljon surua niinkuin minullakin. IIVARI. Suru pannaan säkkiin, säkki lättiin ja iso tynkö oven päälle. Mutta kuulekkos mitään täältä päästäni? ESKO. En mitään. IIVARI. Sieltä kuuluu jotain. ESKO. Mitäs sieltä kuuluu? IIVARI. Ei mitään liikoja. ESKO. Elä mullistele silmiäs noin. Muotosi on hirveä.
JOKU MIES Elä häpäse kotihaltijaa ei hyvä peri. ILPO Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu? PANU Aina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin! ILPO Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija? PANU Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi? Sinun pitää oppia uhraamaan, Jouko! Elä pelkää! Annetaan äijälle viinaa!
Jussi huusi Antille: »Ahdista sieltä seinän puolelta!... Elä laske sieltä ryökälettä pois!...» »Se menee!» valitti Antti. »Elä laske!... Juokse eteen!... Potkaise kärsään paholaista, jos yrittää!... Poika!... Elä laske vietävää portista pakenemaan!... Hös, senkin halvattu», reuhasi Jussi liehuen seiväs kädessä. »Lyönkö minä tällä seipäällä?» pyysi jo Antti.
PIRKKO. Kyllä. MIKKO. Ja me otamme hänet juhlallisesti vastaan, eikö niin? Asetumme molemmin puolin tupaa, naiset tuolle puolen, miehet tälle. Näinikään. Sitten kun hän astuu sisään, niin huudamme »eläköön» yhteen ääneen. KORTESUO. Mikko, mitä sinä taaskin vehkeilet siellä? Anna olla RIIKKA. Elä, herran tähden, semmoisia asettele. Hän säikähtää, ties kuinka pahasti. KAUPPIAS. Eikös mitä!
"Sinun kanssasi, Elämä, tahdon leikkiä, koska muut eivät rupea tovereikseni." "Annikki ainoiseni, elä pyydä leikkiä Elämän kanssa. Se leikki on leikeistä turmiollisin", varoitteli Elämä. Mutta juuri sitä Annikki pyysi, sitä ainoata hartaasti anoi. "Oi Annikkini, miksi minun kanssani pyydät leikkiä?" kyseli Elämä. "Siksi että rakastan sinua", sanoi Annikki. "Oi suostu, Elämä, pyyntööni!"
»No elä sie sekaannu!... Anna pojan ihtesä oppii!» kiivahti siihen jo isä, sillä hän tunsi nyt opetustoimensa tärkeyden. Se tietoisuus oli nyt jo hänessä aivan todellista, ei näyttelyä. Se oli tarttunut asiasta kuten innostus tarttuu jostakin.
HUSSO. Minutko ulos? Ehei! Vai mitä sanoo siihen Anna Liisa? JOHANNES. Minä sen teen! ANNA LIISA. Elä, Johannes, elä. Voinhan ensin kuulla, mitä hänellä on asiaa. HUSSO. Siinä kuulit! Jopa minä tuon noin arvasin. ANNA LIISA. Käykää sisään. Mitä seisotte siellä ovessa? JOHANNES. Niinpä lähden minä sillä välin puhuttelemaan vanhempiasi. Mutta laitakin, että tuo akka pian hupenee tiehensä.
Rosmer-suvun näkökanta jalostaa. *Rosmer*. Mutta? Mitä? *Rebekka*. mutta se murhaa onnen. *Rosmer*. Niinkö sanot, Rebekka? *Rebekka*. Ainakin minulta. *Rosmer*. Niin, mutta oletko ihan varma *siitä*. Jos nyt taas kysyisin sinulta ? Pyytäisin sinua niin hartaasti *Rebekka*. Ystäväni elä koskaan enää puhu siitä! Se on mahdotonta! Niin, sillä, Rosmer, tiedä, että minulla on entisyydessäni jotakin
Kurki kuusesta huhuvi, Keträkulkku keiahutti: "Tapa tauti tyttölapset! Maalta marjat poimitahan, Karpalot karistetahan." Varis vaakkui vainiolta: "Elä tapa tauti tyttäriä! Häviäisi hääveroni.
Päivän Sana
Muut Etsivät