Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Vaalea, pumpulinen puku istui tarkasti ruumiin mukaan vyötäisiltä aina ylös kaulaan ja vartalon komeat piirteet esiintyivät vapaammin ja selvemmin ruumiin eriävissä asemissa. Aina väliin ja varsinkin kun hän juoksi, näkyivät hänen pienet sievät jalkansa kahisevien helmojen alta. »Sieluni kautta, hän on viehättävin nainen maan päällä», kuiskasi Nymark Laganderille. »Elä vaan rakastu toisen omaan.»
Kun menetki miehelähän, elä noua miehen mieltä, kuin minä poloinen nouin miehen mieltä, kiurun kieltä, suuren sulhoni syäntä! "Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva, vesa nuori noustessani, ympynen yletessäni, mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa, tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla, vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona.
No elä nyt, ethän sinä toki ole suuttunut minuun, vaikka illalla meninkin ulos!... Oli oikein hauskaa, tiedätkö ... ja olen nukkunut kuin kivi meren pohjassa. Onko pikku tyttö itkenyt? Vai ei ole . Loukkaantunutko? Johan nyt! Tyhmyyksiä, sanon minä sinulle... Vai kohtauksiako sinä tässä! Minulla ei todellakaan ole aikaa, tiedätkö Oikein, Karen, vie vain kahvi saliin.
Viel' on virttää tieossani, Saatavillani sanoja, Virttä toista tuulet tuopi, Aallot rannalle ajavi, Linnut liittävi sanoja, Puien latvat lausehia. Erityisiä Lauluja. I. Tyttöin lauluja. Kuluu ikä laulamattaki. Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elä lapsi paljo laula, Tytär tyhjiä sanele; Ikä kultainen kuluvi, Aika armas rientelevi, Sinun lapsen lauluissasi, Kurjan kukkumaisissasi."
Ahaa, jos rupeat sillä tavoin puhumaan, sanoi Athos, säret minulta sydämmen ja kyyneleet alkavat juosta silmistäni niinkuin äsken viini tynnöreistäsi. Ei sitä olla niin pirullisia kuin näyttää. Maltappas, tule tänne niin jutelkaamme hieman. Isäntä lähestyi arasti. Tule tänne vaan, elä pelkää, jatkoi Athos. Silloinkuin rupesin sinulle maksamaan, laskin kukkaroni pöydälle.
Minä rakastan sinua niin kiihkeästi, niin tulisesti, ett'en enää voi itseäni hillitä. Elä tuomitse minua liian ankarasti, Sylvi. SYLVI. Oh Viktor ! VIKTOR. Tiedän kyllä, että minun olisi pitänyt vaieta. Ei ilmaista tunteitani, vaan tukahduttaa ne väkipakolla. Mutta minä en voinut ne saivat minusta vallan. Sylvi nyt tiedät, kuinka minun on laitani. Tee minulle, mitä tahdot.
Ei niin viisasta, ett'ei erehtyisi, mutta parhaan kykynsä mukaan tahtoo Aikyn toimia. Elä vihastu, jos vastaasi rikkoisin." Päiviä kului. Muukalainen seurasi mukaan Mirganin kylään ja viipyi siellä monien telttojen keskuudessa. Hän oppi Samojeedein kieltä ja kuuli, kuinka mies puhui Aikynille, kuin hangelle haastelee lumimyrsky. Hän näki Aikynin tekevän työtä ahkerammin kuin orja.
Silloin hän itki. Semmoisina hetkinä ei hyödyttänyt mitenkään koettaa Alfhildia puhutella; hän ei kuullut. Knut koetti laulaa virsiä ja rukoilla; mutta sekään ei auttanut. Hän antoi kutsua lääkäriä ja pappia, vaan kaikki turhaan. "Elä sitä niin sure", sanoi Alfhild, "ei se niin pahaa ole". Jonkun vuoden kuluttua hän siihen jo ikäänkuin tottui. Silloin se itsestään taukosi.
Vaan ei nämä eivätkä mitkään muut kunnioitukset häntä huikaisseet. Hänen voimakas ja miehekäs luonteensa pysyi yksinkertaisena ja teeskentelemättömänä. Hänen mielilauseensa oli: "Elä rehellisesti, Jumala sinut näkee!" ja tälle mielilauseellensa pysyi hän uskollisena kuolemaansa saakka. Kaarle von Linné nukkui kuoleman uneen 10 päivänä Tammikuuta 1778.
Juha souti, nyökkäsi, samaa tahtia myötätuulet, vastatuulet, selät, salmet; hankavitsa kun kului poikki, pisti uuden sijaan; kun tuli nälkä, ei pysähtynyt, puri kannikkata soutaessaan, tuhdolle laski, siitä taas otti, murensi sitä vastaan, siihen takaisin laski, puraisi taas ja taas souti, kasvoilla luottava, päättävä ilme, huulilla silloin tällöin värähtävä hymy ajatellessa: »Elä hätäile, minä tulen miesten kanssa» ja Marja juoksee vastaan, kaulaan käy, jo nyt kerran kaulaankin käy, ja sanoo: »Tulitpahan, Juha, etpähän jättänyt.»
Päivän Sana
Muut Etsivät