Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mutta kun saavat tietää, niin tulevat panemaan kaikin voimin vastaan, viimeiseen saakka, eikähän sitä sovi kummastella. Kuule, Lauri ... sinun äänessäsi on jotain, niinkuin toivoisit, että he sen tekevät. Anna minun olla rauhassa! Suo anteeksi. Elähän mene ... elähän nyt suutu ... elä edes sinä jätä minua. Taivahan tekijä, nyt hän siellä sairastaa ja hourailee ja ehkä kuolee! Se on minun syyni.
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke, puinen pursi, vene hankava, havise! Kohta saat sotia käyä, tappeloita tallustella. "Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma, syrjin syökseite vetehen, laion aalloillen ajaite, ilman kouran koskematta, käen päälle käyttämättä, olkapään ojentamatta, käsivarren vaalimatta!"
BALTHASAR. Menen, menen, herra; teit' en häiritse. ROMEO. Sill' ystävyyden työn sa teet. Tuoss', ota! Elä onnessa! Ma tuosta huolimatta piilen täällä; Ma pahaa pelkään, julm' on katse hällä. PARIS. Maanpakolainen, pöyhkä Montague, Jok' armahani langon murhas, siitä Tuon kauniin immen luullaan suruun kuolleen, Hän halpamielin tulee ruumiita Nyt häväisemään: otan hänet kiinni.
ENKELI. Ei tälle eikä tuolle kansalle, Vaan totuudelle elä! Rakasta Sit' enemmän kuin kultaa, kunniaa. Et kysy päivää, miltä maalta nousi, Siit' iloitset, kun vaan se noussut on. Ja maahan, josta kukkain tuoksu leyhkää, Jot' aurinko ja kaste elvyttää, Ihastut mielemmin kuin erämaahan, Jok' auringon ja kasteen nielee hukkaan, Vaikk' oiskin hiekkakorpi kehtosi.
Setä rakentaa riitaa niinkuin tavallista, mutta minä en välitä, sanoittepa nyt mitä tahansa. Ka, elä suutu... Lauri ei vastannut mitään, vaan lähti ensin rantaan ja katosi sitten metsään. Suuttui, vaan suuttukoon. On siinäkin papin alku. Pyhänä saarnaa kirkossa ja viikolla juoksee piikatyttöjen perässä. Mutta hän rakastaa Heddaa. Ukko heltyi, ja hänelle kihahti vesi silmään... Olet oikeassa.
MEFISTOFELES. Helppo keino, johon tarpehen Ei raha, lääkär', eikä noita: Nyt lähde oitis pellollen Ja kuoki, kaiva, viljeleppä soita! Sulkeudu sieluin sydämin Mit' ahtahimpaan piirihin! Sun ruokas olkoon yksinkertainen, Eläinnä elä kesken eläinten, Ja ällös herrastelko suotta, Vaan lannoitappa itse sarkojasi Kaheksankymmenenpä vuotta Tää keino säilyttää sun nuoruuttas.
Mitä hän nyt minulle ? Morjens ja elä terveenä! Koska en minä eikä veli pormestarikaan saanut sinua tavata, niin tahdon minä täten sinulle ilmoittaa, ett'ei meillä ollutkaan mikään tositarkoitus noilla suurilla aamiaisilla, jotka sinun, sovinnoksi muka tuosta tyrkkäämisestä, piti valmistaa minulle ja koko eiliselle seuralle; mutta oli kaikki vain semmoista pientä, viatonta leikinlaskua, jonka soisimme sinun meille antavan anteeksi.
Sinä et lähtisi?» Siihen vastasin minä: »Elä kysy, mitä minä tekisin, vaan tee, niinkuin itse katsot oikeaksi. Seuraan sinua joka tapauksessa.» Hän loi minuun silloin pitkän katseen ja sanoi sitten: »Annamme siis viedä itsemme.» Mutta minusta näytti, kuin olisi hänen silmissään ollut pettymyksen ilme. Niinkuin hän olisi odottanut minulta kannatusta toiseen suuntaan.
VANHA JOUKO on edellisen puhuessa kalakontti selässä astunut sisään ja ripustanut kontin viilekkeistä ovenpieleen seinän koukkuun; istuu pitkän pintapöydän päähän. VANHA JOUKO. En kehoita kaskimaaksi Saloja kukistamaan. Kalanpyynti, metsänkäynti, Ne minulle mieluisimmat, Niillä ne eli isätkin, Etköpä sinäi eläne. Mut elä sopua sorra Väinön ja itsesi välillä.
"Tuota itken, jänö rukka: Kuoli mun sukuni suuri Noilla tappotantereilla, Vainovaivoilla sioilla. Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli viisi veikkoani, Kuusi kummini tytärtä, Seitsemän setäni lasta. Pienet poikani poloiset, Kaikki tyyni kantamani, Ne on vietynä Wirohon, Saksan maalle saatettuna, Herroille hetalehiksi, Kauppamiehille kaluiksi." "Elä itke repo rukkä!
Päivän Sana
Muut Etsivät