Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Niinkuin myrskysäällä on lehden lento, niin on inehmon, mi pyyteen varsall' ajaa vauhkopäällä tai orhill' onnetarten tuokion: hän paikan tietää, mistä tielle lähti, ei, kunne kulun ohjaa kiertotähti. Kuin lempi muinen tarumailla Hellaan Helena Parista, niin lempikää! Hävitti kaupungin he kauneudellaan, mut raunioille rakkaus, laulu jää.
Meill' on siis miekkoisia miekkavöitä, mut onko silti urhokkaita töitä? Vaikk' oisi leiri asestettu, ankarin, niin onko silti aina mieltä sankarin? Kaikessa kohtuus; myönnän tosiaan, ett' on kai joskus ihan liikaa luvattu, kun aivan ainoaksi laatuaan on nuorten leimuava lempi kuvattu.
Mua muinen taivaan lempi syleili, Sabbaatin juhlarauhaa välkähdellen; Ja kelloin sävelvirta soi niin aavistellen, Rukoilu hekkumin mua viehätti; Salaisen sulokaipuun ajamana Ahoille astuin, saloillen, Ja kyynel vieri viljavana, Kun mailma heräs minullen. Se virsi riemukisat nuorisolle tiesi, Keväisen juhlan onnea; Muistelless' hellyn: laps' nyt oon, en miesi, Enk' astua voi synkkää viime askelta.
Vaan niin usein syystämme hän kärsi, Että kärsikäämme mekin kerran Hänen syystään". Taas kun kaikki näytti Nukkuvan, näin milloinkin mä minkä Ulos hiipivän ja palajavan. Arvasinko heidän asiansa? Lempi heille sanat saatti suuhun, Sillä velkapää mä olen totta." Särjetyllä äänell' äijä vastas: "Mene, kostos huomenna sun kohtaa."
Tärkin rientää nuoruuteni niinkuin laine; lempi lämmitä ei sydäntäin, ei kevätpäivän hempi. Tytär olen ma kuninkaan. Kun kuusitoista täytän, silloin, vanki, vapaa oon ja valtikkata käytän. Hallitse en maita toki enkä elämätä, vallitsen vain kuolleita ja kullan helinätä. Templin kuningattareksi määrättiin ma lassa, kammiohon suljettiin ja sidottihin kassa.
Ja minä, naisist' onnettomin, kurjin, Jok' imin noiden lemmenvalain mettä, Näen, kuin tuo valtava ja jalo järki Rämisten soi kuin soinnuttomat kellot; Näen, kuinka hulluus raataa kukkean Nuoruuden kauniin muodon. Voi mua vaan, Mit' olen nähnyt ja nyt nähdä saan! KUNINGAS. Vai lempi! Ei, se häll' ei mieless' ole; Ja puhe, vaikka hiukan muodotonta, Ei hulluudelta tunnu.
»Ah, ruusut kuihtuvat!» napolitar virkahti ilakoiden. Tällaisessa haastelussa hetket kuluivat rakastuneet olivat onnellisia, sillä lempi hymyili heille; sokea tyttö yksin tunsi sen kolkkouden sen tuskat kateuden ailut ja pistot.
Mun kysymättä hyvä Mestarini nyt lausui: »Katso, kuka suuri tulee, mi tuskassaan ei itke kyyneltäkään! Näöltä kuink' on kuningas hän vielä! Hän Iason on, jot' uljuus, lempi johti, Kolkiista kerran viemään kultataljan. Hän kulki ohi Lemnos-saaren, jossa sen naiset rohkeat ja julmat oli jokaisen miehenpuolen surmannehet.
Regina! lisäsi hän sitten melkein tietämättään. Ja viinikellari! huokasi Larsson matkien. Sanonko sinulle jotakin, poikaseni: Se miehelle suurinta harmia tuottaa, kuu tyttöjen sanoihin liiaksi luottaa. Kun saapuvi lempi, se sydämen ansa, kihlaa tyttö, mutt' kihlaa vain suotta. Ja naimisiin mene maljasi kanssa.
ja niinkuin lapsi, äitiään mi kohden imettyänsä ojentaapi kädet tunteesta, joka ulkoliikkeeks syttyy; niin valkeudet nuo ojentuivat kaikki nyt ylöspäin, ja siitä näin ma kuinka heill' oli lempi syvä Maariahan. Mut näköpiirissäni ne viipyi sitten Regina coeli ihanasti laulain; sen muisto mult' ei ole mennyt koskaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät