United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
THERSITES. Mutta ette kuitenkaan katsele häntä tarkkaan; sillä miksi ikänä häntä luulettekin, Ajax hän on kuin onkin. ACHILLES. Tunnenhan hänet, narri. THERSITES. Niin, mutta se narri ei tunne itseään. AJAX. Siksi sinua lyön. THERSITES. Kas, kas, kas, kas, mitä älyn pipanoita hän päästelee! Hänen viisasteluillaan on korvat noin pitkät.
Kova kohtalo oli tavannut perhettä, jota aina olin suuressa arvossa pitänyt. Minä kuvailin mielessäni teidän tuskaanne ja suruanne Taavin rikoksesta. Ei Taavi sitä ole tehnyt! huudahdin samalla. Tunnenhan minä Taavin aivan toiseksi mieheksi, suoraksi ja rehelliseksi pojaksi. Ei hän ole syyllinen, ei se valhetta ole mitä hän tuossa puolustukseksensa on sanonut. Siinä vallitsee onneton erehdys.
Hän tuli varsin hämmästyneeksi tämän kuullessaan ja istui liikkumattomana kuin salaman kohtaamana. "Niin, tunnenhan minä jälleen Klimini," huudahti hän vihdoin, "tunnenhan minä hänen rakkaan tutun äänensä... Niin juuri tuolla lailla hän minulle kätensä ojensi ... tuo on varsin hänen katseensa, hänen silmänluontinsa!
Mutta yksi asia vielä. Jos vain tahdot, niin saat minulta velaksi leipää. Tunnenhan sinut sen verran. Maksat sitten kun voit. JOHANNA. Tuhannen kiitosta! Nyt kun minulle tulee työtä, voin sen ehkä piankin suorittaa. VAPPU. Kas tässä on puoli leiviskää. Anna minä panen sen tuohon vaatteeseen. JOHANNA. Jumala palkitkoon sinulle hyvyytesi minua kohtaan, Vappu.
Knut tarttui hänen käsiinsä ja suuteli niitä. »Minä en tiedä, mitä minä itse sanon. Tunnenhan minä sinun kykysi kärsimään ilmaisematta sitä huokauksellakaan. Minä en ole semmoinen kuin sinä, ja ei, sinä et tiedä, kuinka kauheata on joutua likaan tallatuksi oman rikoksensa tähden, tulla siihen kahlituksi, laahatuksi kaikkialle sen kanssa ja tahraantua uudelleen siitä niin, siltä se minusta tuntuu!
"Ei, mutta tunnenhan hänet hyvin." "On varsin kiitettävää, herra Bruhn, että te, joka seisotte aivan ulkopuolella seurakuntaa, noin kunnioitatte vaimonne tunteita. Se on todellakin kunnioitettavaa." "Aivan ulkopuolella seurakuntaa!" niin, sehän oli pelkkää totuutta, vaan kuitenkin tunsi hän itsensä niin peräti köyhäksi, sitä kuullessaan. Myöhemmin päivällä tuli tohtori.
Sillä nuoret eiwät woi ajatella mitä etuja rikkaus ja korkea arwo antawat meille maailmassa. He luulewat eläwänsä paljaalla rakkaudella, eiwätkä tunne wielä miten huwaksi paljas rakkaus on syödä leipänä, niin pian kuin sitä on tarwis jakaa isolle perheelle." "Niin se on", sanoi Iiwana, "tunnenhan sen omasta itsestäni. Mihin olisin tullut, ellei paroni olisi antanut minulle tällaista wirkaa?
Minä rakastan sua! sinä tiedät sen! ja mistään muusta ma huoli en. «Oi Viktor!» kuului Eevan vapiseva ääni, «lemmen puutteesen en ole syypää. Oi! tunnenhan ja todistanhan käytökselläni, että olet minulle enemmän kuin isä ja äiti ja sisaret, enemmän kuin mikään muu maailmassa. Käsitän sittenkin sen olevan väärin; sydämmeni nousee kapinaan itseäni vastaan mutta en voi vastustaa valtaasi!»
Kuinka uskallat mainita Jumalan nimeä niin pienen ja matalan seikan kuin kurjan lempesi yhteydessä? Etkö luule Häntä siten herjaavasi? Varo itseäsi! Minun lempeni ei ole pieni eikä matala. Tunnenhan itse sen kautta juuri nousevani jumaliin. Suuret sanat eivät suuta halkaise. Mutta millä todistat sanasi? Tuntoni todistuksella, joka sanoo, että tulen päivä päivältä paremmaksi ihmiseksi.
Tunnenhan minä kaikki majurin palvelijat. Kuka se lienee? Noutakaa hänet nopeasti tänne. Kun hän näkee meidät, lähtee hän kyllä. Neiti. Franziska. En jaksa odottaa sitä hetkeä. Mutta, Franziska, sinä olet yhä vielä niin kylmä? Etkö vieläkään tahdo iloita kanssani? Tahtoisin niin sydämeni pohjasta, jos vain Jos vain? Me olemme jälleen löytäneet tuon miehen, mutta miten olemme hänet löytäneet?