Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Tämän viime hetkellä tehdyn tunnustuksen Rautio käsitti hyvin, kun hän tunsi itsepintaisen Isolan sydämen toivon hänen poistumisestaan ja uuden opettajan saamisesta. Syvemmin liikutti häntä, kun lautamies Vikström kostein silmin lausui: Olisipa vain opettaja täällä viipynyt vuoden vielä, niin olisin minä kyllä ollut miestä siihen, että uusi koulu olisi tullut perustetuksi.
Se oli suuri tunnustus, suurempi kuin opettaja koskaan oli voinut odottaakaan, ja sovinnollisella avomielisyydellä ojensi Rautio entiselle vastustajalleen kätensä. Tästä hetkestä, sen tiesi hän, oli lautamies Vikström koulun ystävä.
"Se on ymmärrettävä, että sinä osan irtaimesta omaisuudesta tulet saamaan", vastasi lautamies vähän närkästyneenä. "
Lautamies ei näyttänyt pitävän mistään lukua eikä kiirettä isävainajansa perinnön selvityksestä; pikemmin hän näytti kammovan ja pelkäävän sitä, kun asiasta tuli joskus puhe.
Tämä pojan täydellinen muuttuminen tuntui isästä alussa ihan uskottomalta, niin ettei hän siihen luottanut, mutta kun aika kului edelleen, niin huomasi lautamies, että se ainakin oli totta.
"Sen tietääkin," sanoi toinen nauraen, "Lautamies on aina ollut hurja kestiä pitämään muutenkin ja on sellainen pilapuheinen, niin senkin vuoksi sinne menevät." "Hm ... ei tässä ole köyhällä sellaisia avuja," huokasi Matti. "Mutta sitä minä kummastelen, että Pekkolainen pani renkinsä tuomaan, vaikka minä hänen kanssansa riitelin."
Juodaan lasi totia mieheen, koska se on tässä aivan valmiina", sanoi lautamies hädissään poliisimiehille. "Ei yhtään lasia, eikä mitään viivytyksiä. Hän juonittelee; Pihtari, tuo raudat esille!" sanoi poliisipäällikkö likellä seisovalle toiselle poliisimiehelle.
Tyttö meni ja lautamies otti avaimen pois suulta ja pani oven lukkoon. Sinä yönä ei sammunut valkea lautamiehen kamarista. Mitä siellä tehtiin, ei tiedetty, mutta väliin kuultiin sieltä iloista naurua, mutta enimmiten oli kamarissa haudan hiljaisuus. Kauas päivään asti oli lautamiehen kamarin ovi lukossa ja kun se viimein avattiin, oli siellä viheliäinen näkö nähtävänä.
Se vaan oli kiero kohta asiassa, että Anttilan lautamies piti itseään kaikin puolin sopivana kirkkoveneen perämieheksi, ja Oinolan ukko oli mielestään siihen vielä paremmin oikeutettu. Sentähden ei Anttilan isäntä käynyt koskaan kirkossa eikä kumpikaan toistensa luona. Jo pitkän aikaa oli muuan pieni kotihuoli vaatinut Oinolan Aatamia käymään Anttilassa.
Ei suinkaan hän minun luullakseni Jussin kanssa monta iloista päivää tulisi elämään, koska ei hän häntä rakasta, ja Jussin puolesta olisi tapaus sama." "Jollei hän nyt oitis ensi silmän räpäyksessä rakasta Jussia", vastasi lautamies, "niin saattaa hänen mielensä ajalle muuttua ja rakkaus hänenkin sydämessään syttyä, kuin he tulevat toinen toisensa likemmin tuntemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät