United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Entinen elämän kova koulu oli jo laskenut hänet vuoteelle ja edessään näki hän nyt välttämättömiin kovan kohtalon miehellensä ja lapsillensa, hedelmänä väärästä ja jumalattomasta elämästä ja huonosta lasten kasvatuksesta. Oliko kumma, jos murhe kovin rasitti riutuvaa äitiä? Kaupunkiin lähti vaan lautamies vielä saman päivän illalla.
Viikon päähän tehtiin kuulutuskirjaan panoliitot. Syrjäiset voivat vielä iloita tiedostaan, että Viijan setä, jolla on holhoojana sananvalta, panee tätä tuumaa vastaan. Tuomelassa se tiedettiin, ja niinpä oli jo varalta otettu mukaan lautamies, tuo ainainen avuntuoja. Nyt ei holhoojata hyvin kauan houkuteltu, kysyttiin vain, että tuleeko lupa vai ei.
Sillä en suinkaan tahdo sanoa lautamiehen aikoneen niin tehdä, sillä hän luuli juuri tällä naimisella, jos se muutoin kävisi mielensä jälkeen, vahvistavansa tyttärensä onnen. Lautamies otti avio-liitto-kirjan käteensä ja luki sen vakavalla äänellä. Sen tehtyä sanoi hän: "Minä toivon teidän molempain panevan nimenne tähän, ja Jumalan runsaalla mitalla siunaavan teidän liittonne.
Minä kyllä olen siksi mies ja tunnen lakia ja oikeuksia ja muitakin asioita niin paljon, että tiedän, miten elää tulee, enkä tarvitse neuvoikseni akkojen kontturasaarnoja ja sillä hyvä", sanoi lautamies kiivastuneena sairaalle vaimollensa. "
Luuletko sinä, että niillä on tosi mielessä? Mitä? Kysyin minä sitäkin lautamieheltä, ja toden sanoi olevan. Tosi niillä on! Se niillä on ... ei ne heitä! On ne semmoisia susia ... kyllä ne on koko roistoja! Sitä arveli lautamies, että eikö nuo ehkä mahtaisi sovintoon ruveta, jos maksaisi. Josko maksaisi? Ei kai ne ilmankaan... Eihän ne ilman ... tietäähän sen ... vai ilman?
Anna ei ole vielä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, ja hänen tarvitsee ilman sitä vielä vähän enemmän oppia, ennenkuin omin päinsä taitaa huonettansa kunnollisesti hointaa." "Anna taitaa kyllä huoneensa hointaa," vastasi lautamies äreästi, "niin että sillä herrasmieskin saattaisi olla tytyväinen.
Muutama päivä tämän jälkeen, astui lautamies sisään Ristikorven torppaan. Huonolla asialla olen, sanoi hän. Heikkilän isäntä sanoo teidät minun kauttani torpasta ulos ja vaatii teitä myöskin samalla vastaamaan erääsen velkajuttuun, jonka velan olette saaneet hänen isävainajaltansa. Velkani, johon katovuotena jouduin, täydyn suorittaa tavalla tahi toisella.
"Vai jo myitte! Mistä se ostaja niin äkkiä ilmaantui?" "Tuoltahan se on Hämeen puolelta", vastasi lautamies. "Vai niin. No paljokos te Kotilasta saitte?" "Kymmeneen tuhanteen se nyt meni", sanoi vieras. "Mutta olisihan Särkän Joonas muistaakseni antanut siitä kaksitoistakin tuhatta", ihmetteli rovasti.
Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niittämisestä, vastasit tuohon: »emmehän lähde juuri vielä; heinä kasvaa vielä että rotisee». JUHANI. Se on mennyt asia eikä parane siitä että sitä leksottelet. Aroniittu kasvaa sitä uhkeammin tulevana kesänä. Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? TUOMAS. Lautamies Mäkelä. Mitä tahtoo mies? JUHANI. Nyt peijakas on irti.
Vaan minä en sitä uskonut, tarjosin niitä rahoja ja pyysin yhäti. Vaan lautamies sanoi, että »en minä sitä sun rahasi edestä rupea tekemään.» »Minkä verran teille sitte pitäisi maksaa, jotta muuttaisitte?» Lautamies suuttui ja käski heti huilata ulos rahoineni päivineni.