Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Aslak ei huolinut hänen loruistaan, piti vaan huolta siitä, että miehet kantoivat varovasti, ja katseli lasta; jonka hän oli pannut nutun alle. Muuten oli hänen mielensä raskas ja synkkä. He saapuivat erääsen taloon ja Liv sai asunnon siellä muutamaksi päiväksi, kunnes tulisi terveeksi jälleen. Hän laskettiin sänkyyn ja Aslak piti itse huolta siitä että hän sai maata hyvästi.
Kauan hän istui näin. Yht'äkkiä hyppäsi hän pystyyn, ja kummallinen tuli loisti hänen silmistänsä. "Aslak on kavala, älä häntä usko, hän valehtelee sinulle! Minä näin sen hänen ketun silmistään kohta ensimmäisestä hetkestä kun hän tuli tupaani.
"Oletko yksinäsi, Liv?" kysyi hän, "saanko istua hetkisen luonasi?" Hän jäi ovelle seisomaan ja näytti ujolta. "Voitko kysyä sellaista? ethän sinä muuten pelkää minua", sanoi Liv hymyillen. "Niin, mutta nyt voisi tapahtua että sinä pian pelkäät minua", sanoi Aslak istuen penkille hänen viereensä, katsomatta häneen.
Hän juoksi ulos, häntä seurataksensa, mutta tuolla tuo pitkä mies kulki kuin myrsky kylää kohti. Liv taipui portaille, kätki kasvonsa sylihin ja itki nyykytti. Aakremissä oli kemut parhaillaan. Laulua, naurua ja puhetta kuului joka paikasta. Aslak istui keskellä pöytää jalat ristissä ja viulu leu'an alla.
"Onko monta pyytämässä?" tiedusteli Aslak, joka oli allensa anastanut pienen rahin kappaleen matkaa pöydästä, minkä ympärillä muut istuivat. "Totta," vastasi sulhanen ja antoi hänelle viinapikarin; "minä myöskin sinua pyydän." "Onko niitä monta, jotka minua noin pyytävät?" pitkitti Aslak. "Kyllä piankin," lausui nuori vaimo sivupenkiltä ja ojensi hänelle viinamaljan.
"Minä löysin hänet tuolta pohjoispuolelta", lausui Aslak synkästi, "hän makasi tainnoksissa maanvierimän alla ja koko joukko ihmisiä seisoi hänen ympärillään. Mutta laita nyt hänelle sija kamarissa niin pian kuin mahdollista". Aslak varovasti asetti äitin istumaan penkille, mutta tämä vaipui hänen syliinsä. Suuri haava oli otsassa ja sääret olivat ikäänkuin muserretut.
Aslak Laagje oli yksi niitä onnellisia, jolla oli täydellinen kappale tuosta kirjasta. Pappi, joka silloin oli Koutokeinossa, oli nimeltä Olaus Hjorth, ja kuuluu olleen, kertomuksien mukaan, joita vieläkin kuullaan, kunnon pappi mutta äärettömän tuima ja ankara mies, jonka vuoksi hän Lappalaisten kesken oli tunnettu nimellä "Garra Hjortha" s.o. Kova Hjorth.
Kaipaus heräsi ja ensimäisen herran ajatteli Liv että Haugen oli kurja hökkilö, että olisi suloista yksi ainoa kerta tuntea miltä auringonpaiste tuntui, päästä ulos näkemään maailmaa, vaikkapa vaan naapurikylään tunturin tuolla puolen. Ja Aslak kertoili ja Liv kuunteli, vaan Gunnar ei tietänyt mistään, sillä Aslak oli niin kauniisti pyytänyt ettei Liv puhuisi tästä isälleen.
Aslak oli ikäänkuin tukehtumaisillaan. "Liv, Liv, mitä sinä vastaat?" Liv lakkasi itkemästä, pani kätensä hänen olkapäilleen ja katseli niin herttaisesti hänen silmiinsä. "Jos sinä nyt petät minua, niin teet pahan työn, mutta jos totta puhut niin tiedä ettei ole maailmassa toista, jota lemmin niinkuin sinua, ei ole mulla ainoatakaan ajatusta, jota sinä et olisi jo aikoja sitten saanut".
"Mikä Herran nimessä poikaa vaivaa?" kysyi äiti seuraavana päivänä. "Hän on päivän koitteesta asti ollut polvillansa penkillä ja katsellut Päiväkumpuun päin." "Niin, tänään hänellä on kiire," sanoi isä, joka lepäsi pitkän pyhäpäivän. "Hm, ihmiset sanovat, että hän silmäilee Päiväkummun Synnöveä," lausui Aslak, "mutta ihmiset ne lörpöttelevät niin paljon," lisäsi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät