United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna minulle granaattikukkasi, Lysias." "En maar," tämä vastasi. "Sinä tahdoit itse tehdä ystäväsi Serapionin mieliksi, kun äsken estit minua tuomasta persikoita, ja nyt minä tahdon omalla kädelläni antaa granaattikukkani kauniille Irenelle."
Sanoma siitä, että olit nainut köyhän Saksalais-tytön porvari-suvusta, jonka tapauksen sinä osasit minulta salata kymmenen vuotta, saattoi minut kovin suuttumaan. Vihani ensimäisessä raivossa uhkasin minä saada sen liiton rikotuksi, joka niin kovasti loukkasi ylpeyttäni. Siitä sinä estit minua sillä, että vaimoinesi pakenit aikoen laivalla purjehtia Hamhurgiin.
Hm, tuo raju-ilma vielä kovia rakeita viskelee. Tuttuja miehiä, Sigurd viikinki! SIGURD. Minne ai'otte? KÅRE. Gunnar Herse'n taloon! SIGURD. Rauhattomissa tuumissa? KÅRE. Niin, ole varma siitä! Sinä estit mua ennen, mutta nyt, luulen, on se hyvinkin mieleesi! SIGURD. Saattaa olla.
Ryösti, katala. Tuossa on hänen huivinsa. Mikä sen on sisässä? Lipokas ne rannalta löysin. Olisi ollut upotettava. Itsehän sen estit. Mahdoit antaa meille vallan. Olisi pitänyt. Juha istui ääneti hetken. Autatteko minua kuitenkin, miehet, vaikken minä teitä? Lähdemme jälkeen, ehkä vielä saavutamme. Emme enää saavuta, kun kerran koskille pääsi.
"Etkö näe häntä? siinä hän seisoo, isäsi. Hänen vieressänsä on tuo mahtava henki. He uhkaavat minua, Aslak siellä he tulevat". Ja kiljuen kätki hän päänsä Aslakin rintaa vasten. "He sanovat ett'eivät tahdo ottaa minua, jos en kosta heitä. Minä lupasin polttaa hänen talonsa minä en ole sitä tehnyt sinun pitää tehdä se, Aslak heti heti. Minä olin juuri matkalla nyt, mutta sinä estit minua.
Lintu pääsi irti ja Olle koetti estää veren tuloa, pois pyyhkiä kyyneleitä ja, niin hyvin kuin hän taisi, lohduttaa itkevää Elsaa. Olen tehnyt sinulle paljon pahaa, pikku raukka, sanoi Olle; mutta katsos, se ei ollut tarkoitukseni. Minä tahdoin vaan mennä kotiin lintuneni, ja suutuin, kun estit minua.
Vaan ennen kaikkea, miten sinä jaksat! Pelästyin kovin, nähdessäni sinut hevosesta lentävän ja vähitellen olen tuosta äkillisestä pelästyksestä tointunut! Ah, minua ei lankeaminen ensinkään vahingoittanut, vastasi Feliks hymyillen. Vaan minkätähden sinä estit minua käsipuun yli ajamasta. Ellet olisi eteen tullut, ei olisi hevoseni säikähtänyt!
Sitä käytti hän iltaisin ollessaan tavallista surullisempi, mutta hänestä tuntui miltei aina, että mitä hän luki, oli tyhjää ja sisällyksetöntä. Hän istuutui kirjotuspöytänsä ääreen, laski kätensä raamatun kannelle ja kuiskasi: "Jumala, jos sinä minua estit kuolemasta, niin täytyy myös sinun opettaa minua elämään..." Hän avasi raamatun umpimähkään.
Nyt kuin torityttö Sa Roomaan tulet, ja näin estit meitä Osoittamasta sulle rakkauttamme, Jot' usein epäillään, jos ei se näy. Meritse oisimme ja maitse tulleet Sua vastaan, paikka paikalt' ylentäen Komeutta tuliaisten. OCTAVIA. Veli hyvä, Pakost' en tullut näin, vaan omin ehdoin.
Käymäst' iliolaisia päin minut kyllä nyt estit, vaan sinut itsesi, sen sanon, surma ja turmio musta lyö tänä päivänä, saat tuta peistäni kohta ja tuotat maineen mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Virkki, ja vinhaan pois pakojuoksuun käänsihe Sokos, vaan hänen kääntyissään heti selkään peitsen Odysseus hartiakuoppaan iski, ja rinnast' ulkoni kärki.