Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Yö tuli, varjot pitenivät ja pimenivät ja tuvassa oli pilkkosen pimeä; mutta Gunnar ei sitä huomannut. Ja ensimmäinen auringon säde, joka loisti tunturin yli seuraavana aamuna, näki Gunnarin vielä penkillänsä istuvan.
Tämä ilta tulee hauskaksi, ajatteli hän, kun pani viimeisen astian hyllylle ja juuri oli pujahtaa ovesta ulos. Samassa tämä avataan ja siinä seisoo Gunnar, hänen isänsä. Oli ikäänkuin salama olisi iskenyt Livin rintaan, hän kävi veripunaiseksi ja seisoi kuin kivettyneenä laattialla. Gunnar jäi kynnykselle seisomaan ja katseli hämmästyneenä ympärillensä.
Vieras astui sinne päin. "Mistä mies tulee?" aloitti Gunnar, pistäen muutamia oksia tuleen. "Oo tulen tunturin toiselta puolelta", sanoi vieras. "Paha ilma kulkeville tänä päivänä". "Niinpä kyllä oli", huokasi mies itkun äänellä. "Nyt minä olen käynyt tänään noin 4 peninkulmaa, eikä ole ollut leipäpalastakaan suuhun pistää.
"Huh! mikä raju-ilma!" sanoi Gunnar väristen, "voi kiittää Jumalaa kun on pää katoa alla tänä yönä. Luulenpa että saat lukita oven". Liv oli noussut ovea lukitsemaan; samassa kuuli hän jotain rapinaa ulkopuolelta. Hän tirkisti ulos pimeyteen, vaan ei voinut mitäkään havaita. "Onko täällä kukaan?" huusi hän.
Ja minä kun luulin niin hyvin varjelevani sinua saastaisuudesta ja synnistä sinä lapseni". Liv kallisti päätänsä, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. "En minä sitä tarkoittanut", sanoi hän lempeästi ja katseli isäänsä, "minä en menestyisi missä sinua ei olisi, enkä ikinä olisi onnellinen missä sinä et olisi onnellinen". Gunnar oli pukenut nutun päällensä jälleen ja istunut pöydän ääreen.
GUNNAR. Kenkään ei edeltäpäin tunne kohtaloaan; kenties, Sigurd, kenties nyt tapaamme toisemme viimeisen kerran, ja jos niin olisi, katuisit sinä vielä, ett'et ollut minulle avulias viimeiseen asti. DAGNY. Et pitkään aikaan näe minuakaan iloisena, jos tänään jo purjehdit täältä. Hyvä, olkoon niin!
"Saat tehdä kuinka tahdot", vastasi Gunnar, ja Liv meni kamariin järjestämään. Vieras vilkasi hänen jälkeensä. "Jumala siunatkoon sinua!" ruikutti hän, "ja Jumala siunatkoon teitä molempia tästä. Tämä talo lienee kai Haugen tai sinne päin", sanoi hän hetken vaiti-olon jälkeen ja antoi silmäin lentää viekkaasti ympäri. Nyt ääni jo oli aivan toisellainen.
Muutamia päiviä tuon tapauksen jälkeen tyttären kanssa, oli joku tullut Haugeniin ja oli ohitse kulkiessaan kuullut jonkun ikäänkuin valittavan siellä. Vieras oli astunut sisään ja siellä Gunnar makasi sängyssä liikkumatonna, avutonna. Hän oli useita päiviä perätysten saanut ryömiä takan luo keittämään vähän ruokaa henkensä säilyttämiseksi.
He sopivat yhteen, kuin koski ja virta, kuin meri ja järvi, kuin tumma varjo sinisellä taivaalla, nämä kaksi Gunnar ja Liv. Gunnar oli ko'okas ja totinen kuin kuusi tunturilla, kova kuin se kallio, jonka juurella maa-tilkkunsa oli, synkkä, kuin korpi syys-yöllä. Liv oli hoikka ja hieno, kuin nuori koivu, kaunis, kuin kukkanen ruohikossa, ja vaaleva, kuin tuoksuva kesä-ilta.
GUNNAR. Kuumimman sydän-vereni antaisin, jos hänet henkiin saisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät