Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
GUNNAR. Jousen-jännettä omista hiuksistasi! HJ
Hän olisi tyytyväinen kun vaan saisi ruokaa sen edestä". "Minä en kärsi hänen silmiänsä". "Hän rukoili niin sydämmellisesti ja oli niin suora, ett'ei se voinut muuta kuin liikuttaa ihmistä". "Haugen on ahdas kyllä kahdellekin ja ahtaammaksi se tulee kolmelle; mutta sinusta on kaiketi ikävä olla täällä kahden kesken minun kanssani", sanoi Gunnar syvästi huo'aten.
Mitä tarkoitat? GUNNAR. En mitään, en mitään! Kiitoksia sanomastas, Dagny; nyt menen minä kokoomaan miehiäni. (menee, pysähtyy, läheten Dagny'a jälleen). Sanoppas, kuinka voipi
"En tiedä mitä tehnee, mutta hän on ollut kivulloinen viime aikoina, hänessä on kova levottomuus, sanoo hän". Gunnar meni kamariin; siellä Aslak makasi. Hän oli heittäynyt sänkyyn, oli kaivanut päänsä tyynyihin eikä huomannut että ovessa kuljettiin. Gunnar seisoi hetken liikahtamatta, mutta Aslak ei noussut. "Ehkä tulen sopimattomaan aikaan?" sanoi Gunnar. Aslak hypähti seisaalleen.
"Ja sitten sinun täytyy luopua tästä kurjasta, kuleksivasta elämästä, jonka kautta joudut kaikkein ihmisten pilkan ja vihan alaiseksi. Aatteleppas jos pieni Gunnar saisi semmoista kasvatusta". Aslak nousi istuimeltaan huo'aten, "Etkö usko että se olisi minunkin mieleeni? Minä olen sanomattomasti väsynyt ja kyllästynyt siihen, mutta minä en uskalla luopua.
Sanoppas, Sigurd, milloin ai'ot lähteä kotiin Islantiin jälleen? SIGURD. Heti, kun vain raju-ilma asettuu ja kun saan asiani Gunnar Herse'n kanssa lopulliseen päätökseen. DAGNY. Ja sitten ostat maata, rakennat talon, etkä milloinkaan enää retkille lähde? SIGURD. Niin niin, sen olen sinulle luvannut.
Silloin Aslak ei voinut vastustaa enään, hän tarttui toisella kädellään Livin käteen ja toisella Gunnarin, ja sanoi: "Jumala teitä molempia siunatkoon, luulenpa melkein että mustalaisesta tulee siivo mies". Monta vuotta on kulunut siitä illasta. Mitä Gunnar oli toivonut, saavansa kuolla rauhassa Haugenissa, se on tapahtunut. Aslak ja Liv seisoivat hänen vuoteensa vieressä kun hän kuoli.
Mutta hän sanoi: "Rakastuneelle on elämä kallis; tietämätöntä on, onnistuisiko mun tappaa karhu, ja minua peloittaa nyt uhrata elämäni; sillä samassa kadottaisin myöskin Hjördis'in." Kauvan puhelimme keskenämme, ja loppu oli se, että Gunnar valmisti laivansa lähtöön, mutta minä vedin miekkani, pukeuduin Gunnar'in sota-asuun ja menin Hjördis'in huoneesen. Ja sinä sinä tapoit karhun! SIGURD. Minä.
Niin, sinä voit uskoa minua kun sanon, ett'ei kukaan olisi voinut olla, parempi minua kohtaan, kuin Aslak silloin oli". Ja Liv kertoi heistä kaikki, ja, joka kerta kun hän mainitsi Aslakin nimen, hellitteli hän erityisellä hellyydellä tuota nimeä. Sanat soivat silloin aina niin hempeästi, jospa surullisestikin. Gunnar kuunteli Livin kertomisia, pöytään nojautuneena ja katsellen maahan.
GUNNAR (läheten).
Päivän Sana
Muut Etsivät