Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Makuu-sijoja ja ravintoa ei puuttuman pidä, riidastamme ei myöskään puhuta, ei tänään eikä huomenna, sanaakaan. SIGURD. Mutta Hjördis ? GUNNAR. Seuraa minun tahtoani; hänen mielensä muuttui kotimatkalla ja hän arveli niinkuin minäkin, että me kyllä voimme sopia, jos te tulette vieraiksemme. DAGNY. Niin, niin; se tapahtukoon! Mutta minä en toki tiedä
Gunnar oli ollut kauan sairaana, oli pyytänyt pappia luoksensa ja neuvotellut pitkiä aikoja tämän kanssa. Kun hän nousi vuoteeltansa oli hän niinkuin muuttunut toiseksi ihmiseksi. Häntä nähtiin useammin kylässä ja hän oli silloin aina hetken aikaa papin luona. Tyttärestään ei hän koskaan puhunut eikä kukaan uskaltanut kysellä myöskään.
Viimein tunsi hän raitista ilmaa ympärillänsä ja sanat häähuoneesta: "varo ett'et kaadu pyhyydessäsi, Gunnar", kuuluivat yhä etäämmältä. Hän pääsi kirkkomaan edustalle, hänen täytyi pitää aidasta kiinni, jott'ei kaatuisi maahan. Kuinka he tuon tiesivät? Ja nyt tiesivät he kaikki.
Minä sanoin: "Oletko nyt iloinen, kun tahtosi on tapahtunut?" Mutta sinä nauroit ja vastasit: "Iloisempi olisin, jos sinä, Gunnar, makaisit tuossa Sigurd'in siassa." HJ
"Ei, Jumal' auttakoon meitä", huusi Bergit, "olisi synti jos hänelle tulisi vahinko, minun täytyy juosta hakemaan väkeä". Ja tiehensä hän juoksi pellon yli ja siihen taloon, jossa Gunnar asui. Gunnar oli Arnen torppari. Hän oli juuri tullut kotia työstään. Hän oli sentähden väsyksissään heittäynyt vuoteelle ja oli juuri nukkumaisillaan.
Erehdyt, Hjördis, ja heti saavat kaikki tietää, että sinä elät pelkurin katon alla! Dagny, mitä ai'ot! GUNNAR. Pelkurin! HJ
Sinä täytit ajatukseni kun en muuta tietänyt, nyt tiedän enemmän, sinä et enää niitä täytä. Vaan älä sentähden usko että rakastan sua vähemmin, isä, minä rakastan sinua niin ett'en voisi sinusta luopua, jos vaan voisit mua ymmärtää hiukan paremmin kuin nyt ymmärrät". Liv oli taas itkemäisillään, vaan pidätti itsensä kuitenkin. Gunnar seisoi hänen edessänsä. Hän taisi tuskin puhua kauhistuksesta.
Vai etkö luule nähneeni Aslakin usein hyppäävän ikkunasta ulos, peläten herättävänsä Gunnarin, joka nukkui tuvassa, ja hiipivän luhdille, missä sinun kamarisi oli? Ethän tee mitään muuta, kuin kaikki muut tytöt kylässä, arvelet sä. Hyvin mahdollista, mutta tuota Aslak on sulle opettanut. Eikö Gunnar vieläkään tiedä mitään.
Kuuluipa samassa joku liikkuvan porstuassa. "Se on isäsi", sanoi Aslak ja hyppäsi seisalleen. "Nyt menen hetkeksi pois, mutta ei sanaakaan, Liv, muista se". Hän hiipi nopeasti kamariin, Liv meni takan luo ja pani padan tulelle. Gunnar astui sisään. Hän oli tavallista synkemmän näköinen. "Sinä tulet myöhään tänä iltana", sanoi Liv. "Niin, tulen myöhään". Gunnar istui pöydän ääreen.
Gunnar on lähtenyt ja taivaan laki on ikäänkuin kirkastunut Haugenin yli. Itse Livkin, joka rakastaa isäänsä niin hartaasti, arvelee että on helpompi hengittää nyt kun hän on poissa; mutta usein istuu hän syvissä ajatuksissa yksinään ollessansa ja säpsähtää joka kerta kun oveen tartutaan. Aslak on hilpeämpi ja iloisempi kuin milloinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät