Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Niin, varmaan on Gunnar kunnollisin kaikista; ja semmoisena pitäisin minä häntä, vaikk'ei hän koskaan olisi tuota urostyötään tehnytkään; sillä sitä pidän minä vähemmässä arvossa, kuin te. HJ
Minä kokoon ihmisiä, he ottavat hänet kiinni kiinni hänet ottavat, vaan sama se sinut minä pelastan, vaikka kadotankin hänet. Minä luulin hänestäkin olevan toivoa, mutta nyt kadotan hänet sinä olet pelastuva, isäni". Hän aikoi rientää ulos, mutta Gunnar asettui oven eteen ja pidätti hänet.
Hän nauroi niin että vapisi, sitten hän yski ja hyppi ontuen poispäin. Aslakin palatessa kysyi Gunnar, ken se oli, jonka kanssa hän puhui aidan vieressä. "Oh, se oli vanha muija raukka, joka valitti kurjuuttaan. Hän kysyi isäntää, mutta minä en tahtonut vaivata sinua ja annoin sentähden hänelle muutaman killingin, mikä minulla oli taskussa". "Sinulle kiitokset siitä.
Gunnar oli leveähartioinen, korkea-otsainen, hänellä oli pitkä tumma tukka ja tummat silmät. Liv oli kultatukkainen ja hänellä oli siniset kirkkaat silmät, jotka luottamuksella ja viattomuudella katsoivat maailmaa. Missä vaan hän kulki ujona ja hiljaisna, päivänpaiste häntä seurasi. Ei kukaan seudussa tuntenut Gunnar'ia, ei kukaan tietänyt ken hän oli, mistä hän oli tullut.
Riemusta kohoili silloin Sigurd'in rinta; sillä hän tunsi voivansa täyttää tuon teon; mutta Gunnar kutsui hänet erikseen, ilmoitti rakkautensa; Sigurd salasi omansa, ja meni sitte HJ
GUNNAR. Ehkä, ehkä; mutta Egil, Egil, kaunis pikkuiseni! HJ
Kokoelman täydennykseksi saimme Suomen Muinaismuisto-Yhdistykseltä luvan julkaista H. A. Reinholmin kokoelmissa säilytettävät Europaeuksen kirjeet, ja t:ri Gunnar Castrén antoi käytettäväksemme ne kirjeet, jotka Europaeus ou M. A. Castrénille kirjoittanut. Näistä arvokkaista lisistä pyydämme saada lausua vilpittömät kiitoksemme Suomen Muinaismuisto-Yhdistykselle ja t:ri Castrénille.
En ole kerjännyt, isä; muutamia killinkiä minulla oli taskussani, ja joskus annoin jonkun vaatekappaleen ruo'asta. Mutta talvi läheni ja oli kylmä hs! eikö ollut joku portailla, olin kuiskaamista kuulevinani ei, se oli vaan tuuli. Niin sitten sairastuin ja tulin vuoteen omaksi eräässä talossa siellä. Pikku Gunnar syntyi ja, voitko sitä uskoa, ihmiset olivat niin hyviä minua kohtaan.
"Oi Herra Jumala; antakaa mun päästä sisään, muuten minä kuolen viluun", kuuli hän jonkun ruikuttavan, ja sisään hiipi eräs mies, ryysyinen ja märkä, selässä mytty, joka oli sauvan päähän kiinnitetty. Gunnar tuli laattian yli katselemaan vierasta. Hän näytti olevan kahdenkymmenen vuoden paikoilla, vaikka seisoi siinä kyyryssä oven suulla ja vapisi.
Miehiä tuli, jotka ottivat Aslak Braaten'in ja kantoivat hänet tupaan. Mutta vaimo ei tahtonut päästää ruumista. Hän piti röijystä kiinni. Gunnar kulki jälessä ja käski heitä varovasti kantamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät