Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun Aslak heräsi seuraavana aamuna, istui Gunnar hänen edessänsä ja katsoa tuijoitti häneen. Aslak hämmästyi vähäsen ensi hetkessä, mutta tointui kohta: "Nyt olen varmaan nukkunut liian kauan, koska sinä istut tässä mua katselemassa". "Eipä juuri tahdoin vaan nähdä kuinka sinä nukuit".
"Täällä on yksi vielä, joka rukoilee puolestansa", sanoi hän ja ojensi lasta isälle. "Nyt olemme vihityt", lisäsi hän matalalla äänellä, "etkö siis tahdo tunnustaa tyttäresi poikaa?" Gunnar otti lapsen sanaakaan sanomatta, otti sen vaan syliinsä ja katseli sen kasvoja. Pian vieri suuria kyyneleitä Gunnarin kasvoja myöten.
Monta sanaa hän ei ollut puhunut Liville, sillä joka kerta kun hän aikoi puhua tuli itku kurkkuun ja hän vaikeni. Hän oli sitten neuvotellut tuon talon väen kanssa ja ennen viikon kuluttua oli Gunnar lähtenyt pois tienoolta tyttärineen, eikä kukaan tiennyt minne. Talonsa oli hän myynyt ja antanut puolet sen arvosta köyhille.
(GUNNAR HERSE ja MUUTAMIA MIEHI
Gunnar osti itsellensä maatilkun lännen puolella, niin kaukana ihmisistä kuin mahdollista, ja siellä hän sitten oli asunut. Hän ei tahtonut tuntea ketään eikä kukaan tahtonut häntä tuntea. Hän tahtoi kätkeytä pois koko maailmasta. Hän oli ollut puun kaltainen, joka oli mahtavia oksia kasvattanut päästäksensä vaan likelle syvyyttä, josta ei voinut enää päästä ylös.
GUNNAR. Siis ei puutu multa muuta, kuin pikku Egil kotoani. THOROLF. Sinä rakastat poikosta hellästi, koska häntä yhä mainitset. GUNNAR. Niin; hän on ainokaiseni; ja kaunis ja lempeä poika siitä kasvaakin. HJ
"Mitä tämä tietää?" sanoi hän, astuen askeleen eteenpäin. "Ehkä et odottanut minua näin pian kotia?" Livin sydän tykytti, ikäänkuin olisi ollut halkeamaisillaan, hän ei katsonut ylös. "Mihinkä aiot lähteä?" jatkoi Gunnar ja tarttui Livin käteen. Tämä oli itkemäisillään. "Minä aion mennä kylään", vastasi hän hiljaa, katsomatta ylös. Gunnar päästi käden irti ja katsoa tuijotti tytärtänsä.
GUNNAR. Sigurd! HJ
Tahdon huomenna puhua hänen kanssansa". Aslak seisoi vielä kuuntelemassa oven ra'ossa. "Vai niin, vai sinä tulet puheilleni huomenna?" sanoi hän ja nauroi itseksensä, "no niin, Gunnar Haugen, minä olen oleva valmis sua vastaan ottamaan sekä päänkivistyksellä että kauniilla sanoilla. Ja sinä et kärsi silmiäni?
Hän vimmastui, kätensä vapisi kun hän syöksi esiin, tarttuakseen Aslak'in rintaan. "Ulos! Ulos, kuuletkos!" huusi hän, vetäen Aslakia pihalle, "eikö ole kuin helvetin tuli silmistäsi leimuisi?" Aslak ojensi itseänsä suoraksi, tarttui molemmin käsin Gunnarin röijyyn, sysäsi hänet luotansa kerrassaan, jotta Gunnar melkein oli kaatua selälleen,
Päivän Sana
Muut Etsivät