Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
"Et sinä tule sitä ilmaiseksi tekemään, sillä miehellä on rahaa kuin ruohoja vaan". "Väsynyt kun olen, en menisi vaikka panisit minulle käteen kaksikymmentä taalaria". "En tietänyt että olet pelkuri, Gunnar". "Pelkuriko? Ei suinkaan sinunkaan tee mieli taittaa sääriäsi ja käsivarsiasi, vai kuinka?" "Mutta, Gunnar!"
Ja nyt taas astumaan alaspäin mullassa ja kivistössä polulle asti. Gunnar istui takan ääressä lepäämässä päivän työstä. Monta ajatusta juolahti hänen päähänsä kun hän istui tuossa, heittäen silloin tällöin oksaa tuleen. Mutta tuvassa oli niin rauhallista ja rauha kuvautui vanhuksen kasvoissakin; vaikka olivat surumieliset, oli niitä kumminkin hyvä katsella.
"Onnea siis, poikani". Guro seisoi kauan katsomassa hänen jälkeensä, sauvaan nojautuneena, kun hän sysäsi työntö-kärryjä mäkeä ylös. "Kuinka kaunis hän on, kuinka väkevä ja notkea! Hän on sua kostava, Guro! Hän onkin isänsä näköinen, korkeakasvuinen ja solakka, tulta silmässä. Ha haa Gunnar Haugen! Lystillinen tanssi tämä vanhoilla päivilläsi mustalaisten ja heidän kakaransa kanssa!"
Vai etkö tietänyt miksi kyläläiset tarttuivat toisiinsa ja katselivat niin kummallisesti sekä sinua että isääsi sunnuntaisin, kun Aslak kulki suorana ja totisena kirkon portin kautta. Ja sinä olisit pannut vaikka elämäsi pantiksi siitä, ett'ei hän ollut kavala. Liv! Liv! kuinka sinun käy? Talvi on tullut. Aslak on vielä Haugenissa, ja Gunnar itse häntä pidättää.
Suu puoleksi avoinna, ikäänkuin olisi tahtonut niellä jokaista sanaa tuolta tuvasta; milloin tämä suu taas irvisteli, milloin hampaat yhteen purtiin. Hän mutisi muutamia sanoja itsekseen, nyrkitti kättänsä ja nosti sitä uhaten. Tuvassa istui Gunnar, käsivarret pöytään nojautuneina, ja kuunteli Liviä, joka seisoi vastapäätä ja puhui intoisasti.
DAGNY. Gunnar on sinun kasvin-veljesi; minä tuntisin sinut todella huonosti, jos kieltäisit hänen pyyntöään. Ystävyyttä olet mulle osoittanut kaikkialla; ethän tälläkään kertaa vastustane toivoani! DAGNY. Etkä lähde maasta, kun Hjördis kotonaan vihaansa keittää; ällös, ällös tehkö niin! GUNNAR. Suuresti olen tehnyt vääryyttä
GUNNAR. Thorolf, kuulehan! THOROLF. Päästä minut! Mutta varoillanne pitäisi teidän nyt olla, sekä sinun että Hjördis'in; sillä juuri tällä hetkellä on isäni vallassa se, joka on teille kallihin maailmassa! HJ
Minä vannon vieväni kauniin immen muassani Islannista lähteissäni; Gunnar vannoi samoin ja antoi juoma-sarven Hjördis'ille. Tämä nousi seisoalleen ja teki lupauksen, ett'ei kukaan sankari saisi häntä puolisokseen, pait se, joka menisi hänen huoneesensa, tappaisi karhun, joka oli sidottu ovenpieleen, ja kantaisi hänet sylissään pois. DAGNY. Niin niin, sen tiedän!
Dagny, armas vaimoni, nyt olemme kahden kesken; minun on sinulle sanottava asioita, joita ei enää käy salaaminen. Mitä tarkoitat? SIGURD. Vaaralliseksi muuttuu, luulen ma, tämä käynti Gunnar'in talossa. DAGNY. Vaaralliseksi? Luuletko Gunnar'in ? SIGUKD. Gunnar on uljas, kelpo mies; ei, ei, mutta parempi olisi ollut, että olisimme lähteneet täältä käymättä Gunnar'in luona.
Hän oli sytyttänyt kynttilän, ottanut kutimensa esille ja odotti isäänsä. Oveen tartuttiin ja Gunnar astui sisään. Vedenpisaroita riippui hänen hiuksissaan ja tippui nutustaan, joka oli sateesta kiiltävä. Hän ei sanonut mitään, astui vaan takan ääreen, riisui nutun päältänsä ja levitti sitä valkean eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät