Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Maria Hansenin lapsi toipui; mutta tauti oli vienyt sitä kuukausia taaksepäin. Sen katse oli tylsä ja epävarma, eikä se osoittanut ilon merkkiä, kuin äiti leikitteli sen kanssa. Mutta muuanna päivänä, kuin Knut lähestyi taloa tavanmukaisella käynnillään, tuli Kurt Stubb juosten häntä vastaan läähättäen kuin valaskala. Huolimatta kadullaolijoista huusi hän hattuaan heiluttaen: »Hurraa!
Sitten läksivät ihmiset salista ja jatkoivat taistelua kadulla.» »Miten häntä nyt ruvetaan vihaamaan!» Hanna huudahti. »Niin, hänet vedetään oikeuteen ja häntä ahdistetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mutta mitä se tekee! Hänen sanojaan muistetaan! Vastustajienkin joukossa oli muutamia, jotka myönsivät hänellä olevan oikein; niitä oli Stubb.
»Kornelia on hyvä tyttö ja viisas tyttö, ja huolimatta kaikesta siitä, mitä nämä nämä » hän katsoi varovaisesti ympärilleen »niin, ymmärrättehän te?» »Mitä te tarkoitatte?» Stubb kohotti olkapäitään. »Nämä jumaliset, nähkääs niin, Jumala varjelkoon, en minä sano heistä mitään pahaa! Mutta he hallitsevat tässä kaupungissa niin!» »Minä olen siitä kuullut.»
Kasvojen väri oli harmahtavaa, iho sileätä kuin öljyllä kiiloitettu. Poskia varjosti hieno, harva parta. Mutta kivuloisissa, verettömissä kasvoissa oli kaksi kaunista, syvää, epäluuloista silmää, jotka eivät koskaan katsoneet siihen, jonka kanssa hän puhui. Hän näytti siltä kuin hän aina olisi »urkkinut ihmisten häjyjä ajatuksia», niinkuin Stubb kerran oli hänestä sanonut.
Portailta kuului askelia. Stubb astui sisään Kornelia Vikin seurassa. Tehtyään tarpeelliset määräykset ja luvattuaan hankkia valvojanaisen, joka saattaisi auttaa äitiä, sekä tulla itse illalla uudestaan, lähti Knut pois Stubbin kanssa. »Kuka hän on?» Knut kysyi, kuin he kulkivat yhdessä katua pitkin. »Maria Hansen! Onneton raukka hän on.
Hän löysi hänet penkillä istumassa suuren ruohokentän luona ja meni hänen tykönsä. »Stubb teki siinä kauniisti», hän sanoi, kuin Knut oli kertonut hänelle laivurin puuhasta. »Siitä minun pitää kiittää häntä.» Hän riensi ylös verandalle. Kuin hän tuli takaisin, hän sanoi: »Minä kiitän teitäkin; Stubb sanoo, että te olette olleet osallisena, niinkuin hän sanoo, vehkeessä.» He istuutuivat penkille.
»Perhanan hyvä muisti teillä on», Stubb huudahti oikein ihmetellen. »Mutta leikkiä kai se kuitenkin oli?» »Leikkiä? Leikkiäkö, ukko rukka? Hittoakin. Mutta kuulkaas jatkoa. Huomaa se sinä Hamre; sillä sinua hän tarkoitti näillä kylläisillä Noo, siinä hän oli muuten oikeassa; sinä näytät siltä kuin sinä aina olisit niin kylläinen, ylen kylläinen ha, ha, ha!» Kurt nauroi täyttä kulkkua.
Päivän Sana
Muut Etsivät