Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025


Maiju ei wastannut mitään, eikä hän olisi woinutkaan, sillä ujouskin esti hänet siitä wanhempiensa läsnä ollessa, mutta wastaukseksi laski hän pienen ja wapisewan kätensä Jaakon tarjottuun käteen ja jätti sen siihen lepäämään, sillä sydän ei nyt sopinut sydäntä wasten ennen mainitusta syystä; mutta tuo sydän tuolla powessa, sehän se puhui sydämen mykkää tuntehikasta lempi=kieltänsä, jonka Jaakko hywin ymmärsi, ja molemmat tunsiwat silloin sydämessään sanomattoman ilon ja autuuden.

Solmia juoksi toiseen huoneeseen kurkistamaan akkunasta ulos hämärään, nähdäksensä, koska postipoika tulisi. Ja todellakin siellä nyt näkyi pieni poika, joka pyrki pappilaa kohti. Laukku heilui sivulla. Tyttö kiirehti ilmoittamaan, että Sakki oli tulossa. Maiju, sytytä lamppu, vaikkapa parikin, että saadaan lukea, mitä posti meille tuo.

Lyyli. Niin, eihän sitä tiedä. Sen vuoksi olenkin kaikkea niin tarkkaan ajatellut ja aprikoinut, ja mitä en tiedä omasta kokemuksestani sillä nykyään kirjoitetaan ainoastaan omista tunteistaan ja havainnoistaan sen olen muilta kysynyt. Mutta kuuleppas, Maiju! (Erikseen). Voihan minä sentään häneltä (

Sittenkuin he hetkisen olivat iloinneet iloa katsellessansa, menivät he sisälle Katariina rouvan luo, joka istui yksin, ainoasti Maiju neitsy huoneessansa, joka taasen levottomuudella odotti hetkeä jolloin hänkin pääsisi alas tupaan. Sinne lähtikin hän heti neitien tultua sisälle, mutta jäi ovelle seisomaan, kasvoillansa jo ulkona otettu ylpeän halveksimisen näkö.

MARTHA. Siitä se vielä kerran maailmassa tulee rivakka emäntä taloon. Kuka hänet sitten saaneekin. TEUVO. Niin, kukahan saanee ? Kuulkaa onko hänellä jo sulhasia? MARTHA. No, niitä nyt on jos kuin! TEUVO. Oikeinko todella? MARTHA. Ka, oikein todella. Mitäs minä siitä valehtelisin. Kaikkihan ne ovat tään kaupungin herrat rakastuneet Maiju neitiin. Ettekö ole kuullut? TEUVO. En. No, ja Maiju?

Kyllä se on ohitse kohta, en minä tarvitse mitään. JUSSI. Tarvitset lasin viiniä ihan varmaan. Ja sitten saamme Hannan kanssa juoda maljasi myöskin, kuuluuhan se asiaan. Kuulehan taikka niin ei hän tänne tule tänä iltana kumminkaan. Eikös mitä ei sitä tarvitse peljätä. MAIJU. Kuka ei tule? HANNA. Ei kukaan. MAIJU. Mutta ketä hän tarkoitti? HANNA. Ketä lienee tarkoittanut. MAIJU. Teuvoa vissiin.

MARTHA. Kyllähän minä olen vienyt! Omilla jäljillänne Antakaas, kun minäkin katson. Harmaat kannet ja ruskeat kannet ? Mitäs nuo ovat teidän sylissänne? MAIJU. Missä, missä? MARTHA. Hyvä isä siunaa, tuossa! MAIJU. Ka, siinähän ne ovat. Mutta nyt vielä toisia »Sirkka» ja » ja päivä» ja ja, ja, ja kaikki muut näytelmät. MARTHA. Mutta mitä te niillä kaikilla yht'aikaa? Tulkaa pois juomaan kahvia.

Reeta riisui vaatteet yltään ja pani levolle. "Kuinka nyt jaksat?" kysyi Maiju. "Ja mikä sinuun tuli, koskeeko jostakin?" "Koskee, pistää kyljestä ja ahdistaa kovin rinnasta." "Kun olet ihan keltainen, silmänvalkuaisetkin ovat keltaiset." Mauri tuli sisälle ja katseli levottomasti vaimoansa. "Minä lähden lääkäriä noutamaan, sinä näytät kovin sairaalta", virkkoi hän.

"Maiju", sanoi Tikka, "jos joku sinua kosisi, vaatisitko morsiuslahjaksi ketunnahkaisen rekipeitteen, linnun höyhenistä tehdyn ryijyn ja kallisarvoisen helminauhan? "Mitäpä minä niillä koristeilla tekisin?" kysyi Maiju kummastellen. "Mutta jos joku sinua kosisi, lähettäisikö äitisi hänet narrina ulos maailmaan, ompelemaan yhteen suuriruhtinaskunnan ja kuningaskunnan?"

Hän suinasi nyt hattuni, minusta mitään välittämättä ja vasta sitten kysyä heläytti asiansa: "Kuule, Maiju!... Oletko sinä jo nähnyt nuorta herra Ikosta?" Oitis kiekahdin minä mustasukkaiseksi, enkä vastannut.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät