Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Menin silloin kotiin saatuani Yrjänältä lupauksen, että hän tulee meille, jahka on levännyt tarpeekseen. Sen jälkeen oleskelin joitakin päiviä metsässä, ja kun palattuani kysyin Vapulta, oliko Yrjänä käynyt meillä, vastasi hän, ettei tätä ollut näkynyt. Silloin lähdin Yrjänän luo, ja kun tulin tänne, tupa oli kylmä ja sängyssä pitkänään Yrjänä, Mattu ja poika.
Kului useita päiviä eikä norjalaisista kuulunut mitään. Sitten lähetettiin vakoilijoita, ja siihen toimeen olivat suomalaiset kuin itsestään määrätyt. Yrjänä ja hänen poikansa lähetettiin tiedustelemaan, mihin ne norjalaiset olivat menneet, jotka oli nähty Helgebodan luona. Parin päivän kuluttua he palasivat tuoden tiedon, että joukko oli hajaantunut.
Kauan etsittyään ja monet vastukset koettuaan he löysivät viimein saaristolaisen, joka oli aikeissa lähteä Ruotsin puolelle lohenkalastukseen, kun siihen sovelias aika tulisi. Hän lupasi ottaa perheen mukaansa, kun Yrjänä ja Heikki perille päästyään auttaisivat häntä pari viikkoa kalastuksessa.
Mutta vaikka hänen salavehkeensä epäilemättä ovat olleet alkusyynä noihin meteleihin, en kuitenkaan voi otaksua, että hän olisi käskenyt surmaamaan arkkipiispan. Päinvastoin tiedän erään hänen lähettiläistään siellä julkisesti lausuneen ilmi inhonsa; ja sen miehen voisin tuoda tänne, jos te, armollinen herttua tahdotte nähdä hänet.» »Minä tahdon», sanoi herttua. »Pyhä Yrjänä auttakoon!
Viimein norjalaiset nousivat seisomaan, hyvästelivät ystävällisesti, ja johtaja sanoi, että hän mielellään tahtoisi antaa Matulle jotakin, mutta ikävä kyllä hänellä ei ollut mitään antaa. Silloin Yrjänä ja pojat astuivat esiin ja puhuttelivat "vihollisiaan" ystävällisesti, ja pian keskusteltiin sodasta aivan rauhallisesti.
Vasta myöhään illalla hän tavoitti yhden hirven, joka oli uupunut. Pysyäkseen paremmin otuksen kintereillä Yrjänä oli heittänyt pois eväskonttinsa ja pyssyn, hän pisti hirven kuoliaaksi keihäällään.
Metsästäjät alkoivat jo väsyä, kun Heikki, joka oli edellä, päästi heikon ilohuudon ja kun Yrjänä ehti paikalle, hän teki samoin. Miehet olivat tavanneet susilauman jäljet, jotka kulkivat hirveä vastaan, ja nyt olivat sudet lähteneet ajamaan hirveä takaa.
He olivat kävelleet tuokion, kun Yrjänä sanoi: "Astu nyt meidän jäljessämme, minä kuulen susien seuraavan meitä." Pian sen jälkeen olivat he kulkeneet vähäisen suoaukean poikki, jossa oli paljoa valoisampaa kuin metsässä.
»Haa! Pyhä Yrjänä auttakoon!» huusi herttua polkien vimmoissaan jalkansa maahan. »Tietääkö tuo hupsu kenenkä edessä hän seisoo tässä kenelle hän puhuu?» »Minun herrani», vastasi neito yhä vielä säikähtymättä, »minä seison minun valtiaani, ja, niin toivon, oikeutta noudattavan valtiaan edessä.
Parin tunnin kuluttua rupesi tuikkamaan päresoihtu ja nuotion ääreen tulivat Heikki ja Mattu. Ennen kuin Yrjänä ehti sanoa mitään, virkkoi Mattu: "
Päivän Sana
Muut Etsivät