Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kun reippaat ruotsalaiset talonpojat olivat menneet pois, kuljeskeli Yrjänä ympäri metsiä katselemassa, oliko maa viljelykselle soveliasta. Hänen iltapäivällä palatessaan olivat Mattu ja Heikki järjestäneet yöpymispaikan, ja padassa kiehui rasvaista karhunlihaa. Heikki kertoi vähän matkan päässä nuotiopaikasta löytäneensä pienen lammen, jonka rannoilla oli elukoille hyvää laidunta.
Sadat viljasalvotkin maasta Sen kitaan tyhjennetään; Nälkäänsä se kuitenkin kiljuu, Ei tyytyen siihenkään. Voi! Hirviön sen satapäisen Ken tohtisi tappaa? Ken? Pään yhden jos lyö, niin kasvaa Sen paikkahan kymmenen. Pyhä Yrjänä miekkoinensa Nyi taistohon tarvitaan Tuon hirmuisen hengen suusta Koko mailmaa tempaamaan. Petoa satasarvista Nyt kansa kumartaapi.
"Siellä ei ole mitään hätää", kertoi Mattu palattuaan takaisin; "siellä syödään vielä selvää leipää, eikä meidän tarvitse heille antaa lihoista". "Anna heille kuitenkin", sanoi Yrjänä, ja sitten tuli Grills itse tuomaan suoloja, joita tiesi heidän tarvitsevan teurastetun lehmän lihoihin. "Vappu käski kiittää ja sanoa terveisiä; hän arveli, että kylläpä te usein teurastelette."
Sihisi sininen lisko: "On kapehet kaunihimmat, ihanammat itsellämme, kääntynetkin nyt takaisin taikka turmasi tulevi!" Sylki Syöjätär vesille, meri koskena kohisi, hyökyi hyrskyt rantamalle; Pyhä Yrjänä ylinkä ajoi orhin aallokkohon, miekan välkkyvän kohotti pään päälle kähyjen vaimon: "Neuvonet minulle neien, oman säästät herjan hengen."
Helpotuksen huokaus pääsi jokaiselta, kun he olivat päässeet yli joen ja Yrjänä pysähtyi vartioimaan ylikulkupaikkaa. Tosin matkamiehet olivat pari penikulmaa ylempänä sitä paikkaa, jossa edellisen päivän tapahtumat olivat sattuneet, mutta sellainen matka on mitättömän pieni metsäseutulaiselle.
Vasta syksyn tultua saatiin rakennetuksi asuintupa, sillä paljon aikaa oli kulunut rehujen kokoamiseen. Niillä rahoilla, jotka pojat olivat uutteruudellaan koonneet, voitiin hankkia useampia elukoita, ja niillekin tarvittiin rehuja paljon. Yrjänä lähti kyläkuntaan ostamaan pari lehmää ja muutamia lampaita.
Mietti hetken hervahtuen Pyhä Yrjänä ylinkä, korkeni satulassansa, lausui äänellä lujalla: "Rakastin ma naista nuorta niinkuin sankarin satua, viatonta vainottua, kaunista kadotettua; tähteni pyhä aleni, yljän lempeni yleni." Iski miekalla matoa, lisko liukahti kivehen, tuli tuiski kalvan tiestä, kallio kaheksi lenti; paaden alla porraspolku, kuja kaita, kammottava.
Suomalaisemme olivat aivan hämmästyksissään sellaisesta hyväntahtoisuudesta; mutta kun Yrjänä ehti malttaa mielensä, hän sanoi olevansa ruotsalaisille kiitollisuuden velassa, mutta metsässä he kyllä itse tulisivat toimeen; siihen he olivat tottuneet, mutta elukoista puhuen hän oli enemmän kuin hyvillään, kun sai ne jättää Matin luo talveksi, ja hän tahtoi siitä palkkioksi auttaa häntä ensi elonkorjuun aikana.
Aikanaan Yrjänä lähti jälleen pitäjän kirkolle, sai lapsensa haudatuiksi, "setelit" tarkastetuiksi ja papin palkan maksetuksi, jonka jälkeen hän haki karjansa ystävien luota Träskogista.
Mattu alkoi käydä levottomaksi eikä ollut vielä ryhtynyt illallista laittamaan. "Minä odotan vielä jonkin aikaa", sanoi hän, "sillä toivon, että pojat ovat saaneet muutaman linnun. Ihmeellistä, kun eivät ole meitä saavuttaneet." "Kylläpähän vielä tavoittavatkin", arveli Yrjänä, "ehkäpä eivät jätä koettamatta ennen kuin ovat jotakin saaneet."
Päivän Sana
Muut Etsivät