Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
He olivat siis nyt kuin kotonaan ja nauttivat siitä, että pääsivät taas entisille tavoilleen. Mutta oikeaan lepoon ei vielä voinut heittäytyä, siihen aika oli liian kallista. Yrjänä lähti metsään, ja muutaman päivän kuluttua olivat kaikki metsänotusten polut täynnä pyydyksiä. Sillä välin teki Heikki kalapatoa lähistöllä virtaavaan pieneen jokeen.
Antille oli Vappu lähettänyt sanan, että olisi parasta, että hän, Vappu, ostaisi Yrjänä Kailasen talon Antin ja Pekan osan. Rahat hän antaisi Matille. Grills oli kauan ollut kivulloinen, ja Vappu puuhaili nyt ja hallitsi taloa ja kaikkia sen asioita. Kerran Pekka tahtoi mennä Träskogiin Matti-isäntää tapaamaan.
Te olette nyt vasallinne leirissä ja linnassa vasalliksennehan ihmiset minua sanovat, kun minun ja teidän välisestä suhteestamme puhuvat minun linnani ja kaupunkini ovat siis teidän ja minun mieheni teidän yhdentekevä siis minunko huovini vai teidän jousimiehenne vartioivat ulkoportilla tai linnan muurilla. Mutta, Pyhä Yrjänä auttakoon!
Kiivas ottelu syntyi, kun karhu ja metsämies joutuivat käsikärhämään, ja voitto oli jonkin aikaa epävarma, kunnes Yrjänä kirveen iskulla halkaisi karhun kallon ja peto samassa kaatui maahan. Voitto oli saatu! Pian riensi Mattukin lasten kanssa paikalle ja sitten katseltiin saalista. Karhu oli tavattoman iso, sen vertaista eivät miehet ennen olleet nähneet.
Vielä kerran kuului karhun karjahdus, ja silloin Yrjänä tuli sukkelaan ulos, sieppasi keihään ja sanoi Heikille: "Pidä nyt varasi!" Valmiina syöksemään keihäät karhun rintaan seisoivat suomalaiset pitkän aikaa, mutta karhua ei kuulunutkaan. "Se on varmaankin jo saanut tarpeekseen", arveli Yrjänä.
Ruotsalaiset nähden verisen kuninkaansa tappelivat kun leijonat. Mutta nyt nähdessänsä Ruotsalaisten epäjärjestyksen samosi Pietari keisari heitä vastaan joka haaralta. Hän lähetti Martan, joka tähän saakka oli hänen sivullansa ratsastanut, sotamarsalkki Scheremetewin kanssa tappelurivien taakse ja huusi: "Pyhä Yrjänä ja minun oikeuteni," joita sanoja tuhannet kertoivat.
Kaikki oli hiljaa, jonka vuoksi Yrjänä vähitellen konttasi syvemmälle, kunnes tulisoihtu valaisi koko kallion ontelon. Siellä karhu makasi pää maahan vaipuneena: se oli kuollut. Mustaa verta valui Yrjänää vastaan. Hän palasi jälleen ulos ja sanoi Heikille: "No nyt, Jumalan kiitos, on työ lopussa: karhu ei hievahdakaan.
"Mutta rakkaat pojat, olettepa te uljaan näköisiä: villamekot yllä ja punaiset huippulakit päässä!" "Hyvää päivää, pojat!" toivotti Heikki ylen onnellisena nähdessään heidän rotevat, muhkeat vartalonsa. "Nyt on hauska olla Ruotsin metsässä, ja onhan teillä pyssytkin ja koira. Oletkos Yrjänä semmoista aavistanutkaan." "En", vastasi tämä.
"No kyllä sitten tiedätte, millainen rasitus niistä on", lisäsi hän. "Kas niin, Matti, lähdetäänpä nyt liikkeelle! Otetaan nyt lihakantamukset selkään ja lähdetään viemään niitä kotiin." "Hyvästi nyt näkemiin! Huomenna iltapuolella kaiketi olemme täällä taas, ja siihen asti pitää teidän viipyä täällä. Luvatkaa se meille!" "Kyllä, kyllä", myönsi Yrjänä, "kyllä teemme, niinkuin tahdotte."
Mutta ylipäänsä heillä oli nyt koko lailla paremmat olot kuin Oren metsiin tullessa; varsinkin elukat olivat suuri aarre. Aika kului; täytyi joutua, jos mieli saada asunto ennen talven tuloa. Tuskin oli puoliyö ohitse, kun tuo pieni joukko jo lähti liikkeelle. Heikki kulki edellä; sitten Mattu lasten kanssa, heidän jäljessään karja ja viimeisenä Yrjänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät