United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen tarkastelevat silmänsä olivat kääntyneet metsää ja tiheää viidakkoa kohti. Pian hänen sydämensä sykki tavallista kiivaammin, sillä tuolla hirvet tulivat tasaista hölkkää suoraan häntä kohti. Yrjänä seisoi hiljaa kuin ei hänessä olisi ollut henkeäkään. Kun hirvet olivat tulleet kylliksi lähelle, seisahtui aina epäluuloinen naarashirvi, nosti päänsä pystyyn ja vainusi vastatuuleen.
Erotessa ukko Pekkalainen neuvoi nuorukaisia sanomaan Yrjänä Kailaselle, että jos tämä tahtoi siirtyä sille kulmalle jonkin veden varrelle itäpuolelle Suomennientä, hän löytäisi uudisasukkaalle hyvää maata ja saisi hyvän toimeentulon ja varallisuuden.
Poika unohti olevansa suomalainen: hän kirkaisi ilosta saatuaan kouraansa puukon. "Ja nyt on paras viimeiseksi!" virkkoi Yrjänä osoittaen säkkiä. "Tuossa on rukiita ja muita siemeniä. Jumala suokoon meille aikaisen kevään ja lämpimän kesän, niin kyllä me köyhät suomalaiset tulemme toimeen Ruotsin metsissä, sillä, herttualle kiitos, täällä meillä on rauha ja tässä on siitä vakuutuskirja.
Viimein Matun levottomuus yltyi aivan ilmeiseksi. Yrjänä ja Heikki päättivät lähteä sen vuoksi heitä tiedustelemaan, jahka tulisi sovelias suksikeli. Heikki aikoi mennä meren yli Korsholmaan poikia etsimään. Kun Mattu sai siitä tiedon, hän tuli hyvin iloiseksi ja hänen alakuloista mieltänsä huojensi toivo, että Heikin tiedustelumatka onnistuisi.
Suolle tultuaan metsästäjät kulkivat sen reunoja myöten etsien riekkojen jälkiä. Metsäniemekkeeseen tultuaan Yrjänä, joka hiihti edellä, seisahtui ja nosti kätensä pystyyn. Pojat ymmärsivät liikkeen ja riensivät sinne; he tiesivät, että hän oli löytänyt jotakin. Kun he olivat tulleet perille, hän osoitti maahan. Siitä oli kulkenut hirviä.
Jumala meitä auttakoon! Mattu, aja elukat metsään. Ota lapset mukaan; minä katson, ovatko murhapolttajat läheisyydessä." Kun Yrjänä taas tapasi vaimonsa, sanoi hän: "Ovat lähteneet tiehensä näiltä tienoilta, pelkureita ovat olleet; ovat juosseet kuin hirvet tehtyään ensin ilkityönsä. Heikki on heitä väijymässä, minun täytyy lähteä jäljestä". "Ei, Yrjänä, älä jätä minua!
Kun Yrjänä oli tarkastanut pyssynsä, laskivat miehet aseensa viereensä, ja pian he nukkuivat ahkeran päivätyönsä jälkeen. Mattu vain istui vielä ylhäällä ja laitteli pikkulasten vaatteita, ensin hyvin peitettyään heidät omalla röijyllään. Väsymys päivän ponnistuksista sai hänetkin vaipumaan kovalle vuoteelle ja väsyneillä käsivarsillaan syleillen pientä lastaan hänkin nukkui pian.
»Burgundin Pyhä Yrjänä auttakoon!» huusi Kaarle herttua. »Pitääkö minun joka hetki kuulla tahtoani ja käskyjäni vastustettavan? Nouse ylös, sanon minä, tyttölepsakka, ja poistu nyt täältä kun meille tulee joutoaikaa muistella sinua, aiomme asettaa niin että Teste-Saint-Gris! sinun joko tulee totella tai saat kovempaa kokea!»
Kun pojat olivat lähteneet, tarkasteli Yrjänä suksiaan, pyssyään ja muita metsästysvehkeitään, että ne olivat kunnossa, sillä jos hirvet tulisivat ampumamatkalle, hän odotti tiukkaa hirvenhiihtoa, jonka onnistumista hän ei epäillyt, kun hanki oli niin syvä kuin nyt. Kun hän oli nähnyt kaiken olevan hyvässä kunnossa, hän asettui piiloon lumisten pensaiden taakse odottamaan.
Heikki sytytti peräsoihdun ja varusti mukaansa useita kimppuja, otti keihään toiseen käteensä ja lähti kulkemaan kotiin; Yrjänä sitä vastoin piiloutui hongan taakse vahtimaan, tulisiko susia, kun kaikki oli hiljaista, veren hajun ja nälän houkuttelemana tulenvalon piiriin.