United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laivat tulee! kirkaisi kimakimmalla äänellä lapsi isänsä korvaan, ja isä kimposi kuin kumipallo ylös sohvaltaan, johon juuri oli heittäytynyt ja aikonut sanoa jotakin. Vaan sanomatta jäi asia, lieneehän kuinkakin tärkeä ollut. Polttamatta jäi paperossikin, panematta lusikat kaappiin ja pesemättä piialta astiat.
"Lienee taas niitä Heinosen arkkiveisuja, joutavia renkutuksia", virkkoi emäntä. "Ei tuo mahda olla Sipillankaan ennustus", arveli mummo. "Ei ole veisuja eikä virsiä, eikä ole Sipiloita eikä Sapiloita", kirkaisi Heikki. "Mikäs se sitten on?" "No se on semmoista, jossa minäkin olen". Tuota nyt ei kukaan ymmärtänyt. "Missäs sinä sitten luulet olevasi?" kysyi vihdoin ukko Heiskanen.
Kun liekit leimusivat korkealle ja kun katto romahti alas, kirkaisi hän ja pui nyrkkiä, ikäänkuin olisi nähnyt vihollisen edessään. Kun vihdoin tulella ei enää ollut mitään syötävää ja hiilos kyti tuhkaläjällä, näytti vaivainen heräävän kuin unesta. Hän katseli arasti ympärilleen, kääntyi hitaasti ja läksi kulkemaan itää kohti.
Juuri tänä ensimäisenä päivänä olin kyllä onneton kauheasti säikähyttämään häntä, vaikk'ei hän ylimalkain ollut taipusa tämmöiseen heikkouteen. Yhtäkkiä Miss Murdstone kirkaisi niin, että olin lapsen pudottamallani. "Rakas Jane'ni!" huusi äitini. "Suuri Jumala, Clara, ettekö näe?" huudahti Miss Murdstone. "Näe mitä, rakas Jane'ni?" kysyi äitini; "missä?"
Akka oli kerjennyt luvata toimittaa sen passin ja minä olin kerjennyt luvata hankkia sen tuhannen markkaa, kun tuli torpan mies vahtipalveluksesta kotiinsa aamiaiselle ja se nähtyään minut loukossa lapsi sylissä istumassa hirveästi kiroten tähtäsi kiväärin perällä päätäni kohti. Minä parkaisin ja lapsi kirkaisi, luulin tulleen viimeisen silmänräpäykseni.
Arsenikia! huudahti Kron, astuen murtamia askeleita taaksepäin. Myrkkyä! kirkaisi Albert, juosten esiin akkunan luota. Myrkkyä! Myrkkyä!... Haa! Niin, niin, se on totta! valitti Kron, vaipuen masentuneena tuolille. Hän muisti nyt ne sanat, jotka vaimonsa oli ehtinyt lausua ennen viimeistä hengähdystään. Tietoisuus siitä, minkä johdosta vaimo oli kuollut, musersi hänet nyt kokonaan.
Anna oli aivan huumeuksissa. Silmissään pimeni maailma ja oudot välähdykset leimahtelivat. Hän juoksi vuoteen viereen, pudisti Gunhildaa käsivarresta ja kirkaisi: "Se on valetta! Semmoista ei tapahdu! Se on valetta!"
Isäni ei tiennyt mitä ajatella, kun samassa pilvi uudistui, suhahtava ääni kuului ja vesi takanamme nousi korkealle ilmaan. Kun pamaus taasen uudistui, nousi isäni seisomaan, pui nyrkkiään sinne päin, missä pilvi näkyi ja kirkaisi kamalasti suuttuneella äänellä: 'Nuo laukaukset tulen sinulle vielä maksamaan!
Mikko rupesi ilman ajattelematta uudestaan matkimaan: »Ei, kyllä se niin on, ettei tohtorin pariin pidä mennä.» Sairas oihkasi ja kirkaisi: »Ei sinun siihen mitään tule, omaa se on mun tavaraani!» Mikko oikein siunasi ja sanoi, ettei hän sitä ollut tarkoittanut. »Sitä sinä kuitenkin tarkoitit», väitti sairas.
Kavahdin nyt viivyttelemättä jalkeille, työnsin pistoolit vyöhöni ja miekan kupeelleni sekä lähdin pimeässä hapuillen kiipeämään edessäni olevaa kalliota ylös. Päästyäni sen laelle olin tuulen huokausten mukana kuulevinani pimeydestä naisen äänen, joka pari kertaa kirkaisi vihlaisevasti. Riika! jysähti mielessäni ja sydämeni puristui kokoon.