United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heinonen kiintyi nyt asiaan ja vei entisen naapurinsa hieman syrjempään, emännän jäädessä puhelemaan Heinosen emännän kanssa, joka oli ryhmään liittynyt. Juurikasvinäyttelyn ympärillä hääri yhä tungeskellen ihmisiä. Monelle näytti se tarjoavan sangen mielenkiintoista tarkastettavaa.
Heikkinen (itsekseen). Patruuna Heinosen renki! Minä näin eilen puodin ikkunasta kun he tulivat. (
Onko sinun hyvä olla Laitinen, kun tämän aikaan sait? Ihminen minäkin olen ja ihminen suuttuu. Minä en tule sisään en! Isä tappaa minut. Henna tulee nyt. Menkää hakemaan issikkaa. Minä vien hänet lääkärille. Voi voi tätä kauhistusta. He tappavat minut. Oi he tappavat minut. Hyvät ihmiset auttakaa. Minä ja Heinosen Fiina lähdemme häntä viemään lääkärille. Jää sinä kotiin Sigrid.
Niin katsovatkin! Esim. porvari katsoo aivan toisin samaa asiaa jota sosialidemokraatti katsoo toisin. Kumpikin maailmankäsityksensä valossa ensin, lisäksi ennakkoluuloisin puoluesilmin. Niin. Ennakkoluulot ovat pääasia. Ei minunlaiselleni, kielsi Vihtori hiljaisella äänellä, tirkistäen samalla syrjittäin Heinosen silmiin. Viimemainittu imi vahvasti sikarinsavua.
Viattomana luimisteli Vihtori ympärilleen. Sinä juuri! Heinonen ei enää jatkanut, mutta äänenväreistä tunsi, että sytytin oli jo ollut lähellä ruutia. Martti oli hämillään vaieten kuunnellut. Hänenkin luontonsa jo kuohui. Heinosen tunteet asettuivat pian, ja rauhoittaakseen asemaa hän virkkoi: Kihlat ne voi aina jokainen työkykyinen mies saada, kun ostaa sellaiset kuin jaksaa, mutta ... mutta...
Nuoret miehet olivat aivan ilmeisesti keväisen lumouksen valtaamia. He nojailivat polkupyöriinsä ja vaihtoivat vain silloin tällöin jonkun hajanaisen sanan. Näyttivät olevan aikeessa erota ja lähteä kumpanenkin omalle haaralleen, mutta arvatenkin illan lumoava tunnelma pidätti. Heinosen kartanopuitten alastomia oksia alkoi tuulikin hiljaa liikutella.
"Lienee taas niitä Heinosen arkkiveisuja, joutavia renkutuksia", virkkoi emäntä. "Ei tuo mahda olla Sipillankaan ennustus", arveli mummo. "Ei ole veisuja eikä virsiä, eikä ole Sipiloita eikä Sapiloita", kirkaisi Heikki. "Mikäs se sitten on?" "No se on semmoista, jossa minäkin olen". Tuota nyt ei kukaan ymmärtänyt. "Missäs sinä sitten luulet olevasi?" kysyi vihdoin ukko Heiskanen.
Maidon laihduttamisesta jotkut, joiden turnipsiviljelykset oli rikkaruoho vallannut, puhuivat. Mutta kun toiset kertoivat satua ketusta ja pihlajanmarjoista vetäytyivät nämä toiseen huoneeseen piiputtelemaan ja juttelemaan muista asioista. Heinosen puheen jälkeen oli siihen saakka suljettu ja raskas mieliala vapautunut.
Heinosen puhe *Maamiehelle* oli herättänyt suurta hälinää. Koko näyttely-yleisö puhui siitä. Muutamat olivat loukkaantuneet. Olihan yleisö kirjavaa. Hän oli sanonut, että yleinen havainto näistä maamiesseurojen kokouksista oli monena vuotena ollut sellainen, että niissä tuli ikävä. Ja missä ihmisten tulee ikävä, sinne menoaan he karttavat.
Ei tiedä kuka synnillä rahansa mailmassa saa. Kun en ole vielä Heinosen vaimo, en voi antaa vanhempien ottaa rahoja häneltä. Aiotko vielä niskoilleni jäädä? Meitä on 10 ilman sinua. En sitäkään vaan odottakaa, kyllä Annette täti lainaa. Kaikissa tapauksissa en voi ottaa vastaan vierailta ihmisiltä rahaa. Luuletko, että Annette antaa? Tahdon tehdä työtä.