Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Vihtorikin tarttui jo pyöränsarviin, mutta samalla rupesi Heinonen suottailemaan juttua jatkamaan tupaansa. Niin lähdettiin kolmisin pihan poikki. Heinonen oli Vihtorin ikä-toveri, Marttia 7 8 vuotta vanhempi, vahvarakenteinen mies, tämän Heinosen talon isäntä. Miehen pää näytti jonkun verran hartiain sisään painuneelta, joka teki hänet vielä voimakkaamman näköiseksi. Tukka oli koneella leikattu.
Muutamin paikoin suuria vesilammikoita jäänpinnalla. Sitä vastoin se syksyllä aurattu pelto höyrysi ja huokui. Se teki, aivan kuin agronomi sanoi, sen vaikutuksen kuin siinä olisivat jo kaikki siihen kätketyt luonnonvoimat lähteneet aamuaskareilleen. He olivat jo istuutuneet Heinosen tuvanpenkille. Ikkunasta tuli kevätyön hämäränkuulakkaa valoa.
Sammakon kurnutus läheisessä ojassa kuului selvään, samoin kuin muutamat helakat naisäänet toiseltapuolen jokea, sekä kaukainen rattaiden pärinä ja hevosen kopisteleminen Heinosen tallista. Mutta sitten siinä oli jotain muuta, joka suli etäiseen koskenpauhuun naskuttaen, raksuttaen, kuristen, humisten, kaikki hiljaa ja salaperäisesti.
Olivat tulleet yhdessä Heinosen kanssa maamiesseuran kokouksesta ja eronneet tienhaarassa. Olivat jutelleet maataloudesta, tahi oikeammin Heinonen oli jutellut ja Martti kuunnellut. Nuori mies oli alakuloinen. Hänestä tuntui kuin olisi taas nostettu jotain esirippua ja annettu katsahtaa näyttämöllä elämäntehtäväänsä ja sytytetty siihen sellainen into että teki mieli taputtaa käsiään.
Joskus oli tuntunut Heinosen läsnäollessa samallaiselle. Eihän Taavetti nauranut. Meni vain pöllytellen hevostaan kohti, joka höristellen tervehti. Ihana rauha vallitsi metsässä. Jaakko Jaakonpoika asteli polkua ajatuksiinsa vaipuneena. Yht'äkkiä alkoi kuulua naisen laulu. Sen somat säveleet pysäyttivät hänet.
Heinonen ojentaa puheen johtajapaikaltaan uutta satamarkkasta. Kuusenlatva astuu lähemmäksi, saa rahan, kumartaa. Yleisö yllättää Heinosen edelle: »eläköön»-huudot täyttävät salin, täristäen ikkunaruutuja. Koko pitäjä tietää ja tuntee että Kuusenlatvan metsiä on ihana katsella. Harvoin ollaan palkinnoista niin yksimielisiä. Ihmiset yrittävät kurkistella Mattia.
Jumalan kiitos, kun on tuomiontorvi olemassa viimeisenäkin päivänä! Kyllä sen luulisi riittävän. Ja sen asian päälle vähän puhallan uudelleen. 10 kohtaus. Hellsten. Sitten Karoliina. Luulin kuulleeni eno Heinosen torven äänen. Hän on varmaankin huoneessaan. Missä se Heiskanen viivyttää kenkiäni? Oi taivas! Aksel! Hellsten. Karoliina! Armas tyttöseni! Karoliina.
Juuri niin!... Heistä kohta pikaa tulee liikekumppanit... Herra von Viften voipi ehkä olla joku sinun miehesi vanhoja tuttavia. Loviisa. Sinä sanot jotain! Emma. Patruuna Heinosen sanottiin nuoruutensa aikana... Loviisa. Olleen kevytmielisen... Aivan totta! Emma. Kaikki ihmettelivät, kuinka sinä voit mennä naimisiin sellaisen huikentelevaisen junkkarin kanssa. Loviisa. Emma.
No se on hyvä... Minä lisään palkkaasi vastalahjaksi... Niin, katsos, minä en voinut pidättää itseäni menemästä, kun olimme tulleet Heinosen perheen kanssa teaatterista. Siellä näyteltiin niin hauska kappale ja se oikein innostutti minua. Maiju. No, oliko sitten hauskaa Alppilassa? Henrikson.
Eihän ne enää kotona pysy tähän aikaan, eivätkä maatöihin... Niin, ja se Jaanu on myynyt talonsa. Myynyt talonsa? Kelle? Mikä lie ollut, joku vieras. Mutta nyt ei Jaakko Jaakonpoika enää udellut. Kiireesti kooten kapineensa lähti hän ulos sanoen menevänsä katsomaan. Siitä lähtein, kun Heinosen tuvassa tapahtui yöllinen keskustelu, oli Martin aivoissa kiehunut uusia ajatuksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät