United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän aikoi aina antautua köydentekijän uralle maalla, mutta ei vaan koskaan voinut vastustaa viettelystä, kun perämies Lind tuli hänen tupaansa ja sanoi: "No, Jakobsen, nyt me taas lähdemme merelle pulikoimaan!" "En minä, perämies! tiedättehän"... "Hölyn pölyn, Jakobsen!" "Tiedättehän, se köydentekijän ura"... "Tarvitsee rahaa." "Hm ... jääkylmää ilmassa!... Luuvalo!"
Mutta minä menen! päätti hänessä outo voima, ja hän lähti kirkolle päin, kun näki papin menevän omaan tupaansa. Jo varhain aamulla ennen auringon nousua seisoskeli markkinaväkeä kirkon oven edustalla. Niinkuin edellisenäkin päivänä alettiin markkinat tänäänkin jumalanpalveluksella, eikä ollut tapana mitään kauppoja tehdä, ennenkuin toimitus kirkossa oli päättynyt.
Ja mitäpä olisin ajatellut tänä pitkänä aikana sinua kaivatessani, ellen palaamistasi? On vielä jotakin, jonka tahdon uskoa ainoastaan sinulle. Vanha Flinta ei kauan tarvitse uutta tupaansa. Olen määrännyt pienen pääoman, jolla hänen kuolemansa jälkeen tullaan ylläpitämään jotakin vanhaa, köyhää ja nöyrää vaimoa hänen tuvassaan. Ja nientä, jossa hän asuu, sanotaan tästälähin Rauhaniemeksi.
Mikset ilmoittanut tulliin sitä teelusikkaa, jonka löysit hauvin vatsasta. Ruumiinryöstöhän se oli sekin! Elä siinä viisastele, Hanna! Kaikkihan on meren tuomaa, ja mistä me tiedämme, kuka niiden kanssa on kulloinkin hukkunut? Jääköön vain kaikki entiselleen, jääköön, jääköön.... Jos Kalle jaksaa odottaa tupaansa, niin jaksan minäkin lehmiäni.
Mutta siitä ei liene tullut mitään; ainakin ne jutut ihan huomaamatta kulkivat iloisen Martti Petterinpojan ylitse, hänellä kun ei aamusta iltaan ollut aikaa mihinkään muuhun kuin maalailemiseen, siistimiseen ja laittamiseen kaikkea niin sieväksi pikku Reetallensa, että hän olisi hymyilevä sinä juhlallisena hetkenä, kun tuli hänen tupaansa, sieltä ei enää koskaan pois lähteäksensä.
Kun vanhus taas tuli omaan tupaansa, oli palvelija onnellisesti korjannut herransa haavan ja papin vaimo ruvennut atriaa hankkimaan, mikä oli tehtävä yhtä haavaa keittiönä ja salina olevassa isossa tuvassa.
Vai joku raaka, vieras mies, joka on tunkeutunut heidän tupaansa? Ja samassa hänen sisässään alkoi myllertää outo, raivoisa tunne hän ei oikein tiennyt mitä se oli, mutta tunsi kuinka se sakeni ja levisi kaikkialle. Hän kohotti päänsä ja aikoi vastata, mutta nousikin ylös, ikäänkuin joku olisi häntä kädestä vetänyt, ja alkoi astua ovellepäin. »Minne nyt?» jyrähti peräpenkiltä. »Pellolle!»
Sill'aikaa olivat vanhemmat kreivit Bertelsköld, isä ja poika, ratsastaneet tavalliselle iltapäiväretkelleen, osaksi katsoakseen leikkuuväkeä, osaksi mennäkseen tervehtimään kahdeksankymmenvnotista sotilaan leskeä ja hänen äsken salvettua tupaansa. He keskustelivat matkallaan uusista maanviljelystä koskevista parannuksista ja kansakoulun perustamisesta talven ajaksi Falkbyhyn.
Eipä enään juuri paljon kehuttu niistä vanhoista, hirmuisen suurista uuneista, ja vihdoin kukin tahtoi tupaansa sellaisen pienen kummituksen. Moniaat jotka niitä olivat nähneet muiden tykönä, rakensivat itse samanlaisia kotonansa, ja miettivät myös kaikenlaisia parannuksia, jotka kaikilta hyväksi nähtiin.
Niin se tuntui Vimparista, sillä vaikka Kurola oli hyväluontoinen mies, sanonut jo syksyllä, kun hevosen osti, että eihän ihmisiä voi ajaa paljaan taivaan alle, ja olisi ottanut heidät kylmäin tultua tupaansa, jos suinkin sinne olisi sopinut, ja ruvennut puuhaamaan heille asuntoa talveksi, niin tuntui Vimparista ilkeältä, niinkuin aina oli tuntunut, olla toisten ihmisten vastuksena.