United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisinaan muutamat hetket tuntuivat ikuisuudelta, toisinaan lensivät tunnit tuokioina, ja me useinkaan emme olisi voineet miettimättä ratkaista, oliko käsillä yö vai päivä. Oleskelin kotonani muistaakseni kaikkiaan noin pari tuntia. Nukkumisesta ei voinut tulla puhettakaan, ruumiissa kävi hermostuneet hytkäykset, ja ajatukset liikkuivat niinkuin kuumeessa.
Jopa sinä nyt vallan KERTTU. Ihan totta, eno. Et usko, kuinka minua vaivasi eilen illalla Helsingissä, kun sattumalta jouduin erääsen seuraan Helsingin kermaan muuten paroni Stjernvallin perheessä. VALTER. Kuinka? Paroni Stjernvallin ? KERTTU. Niin minä ennen oleskelin paljon heidän luonaan. Mutta, antakaa kun kerron teille.
LAURA. Se on kenraali setäni, jonka luona asuin, kun oleskelin Helsingissä. Häneltä sainkin tämän albumin syntymäpäivälahjaksi. PATRUNESSA. Vai niin, sievänlainen albumihan tämä onkin. Anderson toi minulle viime viikolla Pietarista melkein samanlaisen, mutta koristukset siinä ovat hopeasta ja kullasta. Se maksoikin yli 50 ruplaa. LAURA. Niin, tietäähän sen.
Sysmässä puhutaan jokseenkin puhdasta kirjakieltä. VALTER. Niinkö? Mutta miksi sitten ? KERTTU. Käytin Savon murretta? Ilman vaan aikojani. Se tarttui minuun, kun oleskelin Savossa viime kesänä. Taikka oikeammin, minä rupesin harjoittelemaan sitä oppiakseni. VALTER. Elkää taivaan tähden! KERTTU. Mutta sanokaa, mistä aijoitte minulle puhua. Olen niin levoton VALTER. Levoton?
Minä en suurempaa rangaistusta tarvinnut, saadakseni selvän siitä, että harhatietä kuljin. Riikan seura ei minua enää miellyttänyt, sillä häntä en millään muotoa voinut rakastaa, eikä hän erittäin pahaksensa pannut, vaikka häntä väistin. Anna-Liisa oli nyt yöt päivät mielessäni. Minä oleskelin hänen kotinsa metsissä, mutta hänen luoksensa en uskaltanut mennä.
Omituiset olivat tunteeni; ajattelin monivaiheista elämääni ja nykyisiä suuria aikeitani. Kun olimme tulliportista ajaneet sisälle, ajattelin: "saa nähdä, mahtanenko todellakin täällä tulla viipymäänkin!" Kaupungissa sain yöpaikan eräässä matalassa majassa, jossa oleskelin muutamia päiviä tutkintoja odotellessani sekä myös tutkintojen ajan.
Hän oli samallainen raukka kuin minäkin, joka vaan oleskelin siellä maalla, kuuntelin ylioppilaan saarnoja, enkä tiennyt mitään parempaa. Mutta sitten tuli hän kaupunkiin ja oppi tuntemaan tämän Karlson'in. Minun olisi kyllä tehnyt mieli itkeä ylioppilaan tähden, ja ajatteleppas sitä teinkin ensimmäisinä päivinä.
Muistini viipyy kauemmin tämän kirkon ja sen ympäristön luona siksi, että paikan mahtavuus niinä kahtena vuonna kuin minä oleskelin Trondenäs'issä, suuressa määrin vaikutti minun mielenkuvittelooni.
"Minä en ole tosin nähnyt paljon maailman ihanuutta, sillä minä en ole koskaan käynyt etempänä kuin Upsalassa, jossa oleskelin yhden kuukauden nuoruudessani tutkintoani suorittamassa; mutta ei siellä ollut mitään, jota voisi verrata siihen, mitä meillä on täällä Norrlannissa.
Sen jälkeen sain matkustaa Riikan luokse Ekkerööhön. Tapasin hänet terveenä, mutta muuten hyvin ikävissään. Oleskelin sitten hänen luonaan aina huhtikuun puoliväliin saakka, jolloin minun oli uudelleen lähdettävä vaarallisille retkilleni. Jälleen Suomen manterella, jossa me Ahokkaan kanssa hiivimme vihollisten päämajaan. Oli mitä ihanin päivä toukokuun lopulla.