United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omituiset olivat tunteeni; ajattelin monivaiheista elämääni ja nykyisiä suuria aikeitani. Kun olimme tulliportista ajaneet sisälle, ajattelin: "saa nähdä, mahtanenko todellakin täällä tulla viipymäänkin!" Kaupungissa sain yöpaikan eräässä matalassa majassa, jossa oleskelin muutamia päiviä tutkintoja odotellessani sekä myös tutkintojen ajan.
Vaan kesken kaikkea istui hän lukemaan taas Riston kirjettä katsellen sieltä täältä sitä. »Tuira, tämän kirjeen saatuasi, on ehkä jo siellä onneaan nauttimassa, vaan minä kuleksin täällä kuin sijaton sielu kaukana sieltä, levottomana, rauhattomana, toivon ja toivottomuuden kidutuksessa odotellessani sieltä jotakin tietoa Marista.» Elsa jäi tuijottamaan kirjettä.
Sen paremminhan heidän kannaltaan katsoen ei kannattanutkaan vartioida sisään suljettua ja käsistään köytettyä vankia. Aurinko oli jo laskullaan, ja hämärän tuloa odotellessani istahdin kumollaan olevalle kalanelikolle ja aloin tarkastella käsiäni kytkevää nuoraa. Kun olin hetken käyttänyt hampaitani, huomasin ilokseni nuoran höltyvän.
"Parantumaton," oli kirjoitus lipussa vuoteeni yläpuolella. Suurella vaivalla voin kuulla niitä viimeisiä lohdutuksen sanoja, joita sairashuoneen saarnaaja korvaani huusi, ja viimeisen kerran luulin nauttineeni Herran pyhää ehtoollista varmaa loppua odotellessani. Vihdoin nukuin syvään uneen, mutta en kuoleman, vaan virkistävään, eloa tuottavaan uneen.
Kaikkea tuota ajatellen meni kävelyni ihan itsestään samaan suuntaan nyt kuin ennenkin. Se katu olikin käynyt niin kodikkaaksi, että se väkisenkin veti puoleensa. Jokainen kivikin oli tullut kuin vanhaksi tuttavaksi, sillä häntä odotellessani oli minulla ollut kyllin aikaa tarkastuksiin. Mitähän tämä nyt tarkoittanee kun hän ei tulekaan. Vaikka sama se, olkoon poissa.
Vanha tapa näet vaatii, että kunkin ehdokkaan täytyy käydä kaikkien akateemikkojen luona "kumartamassa". Ja kun Mérimée kerran oli leikin alkanut, täytyi hänen se myöskin lopettaa. Vaan kovasti näkyy hän siitä kärsineen. Maaliskuussa v. 1843 kirjoittaa hän tästä "tuntemattomalle": "Odotellessani teen tavanmukaisia visiittejä hyvin omantunnon mukaisesti.
Velvollisuus vaati minua aloittamaan tanssin morsiusneitini kanssa. Mutta minä en saattanut sitä tehdä, kun lattialla pyöri vaan muutamia paria; senhän olisi kaikki huomanneet. Odotellessani tuli muuan henkästynyt tanssija luokseni. No, miksi seisot, etkö huomaa, kuinka lempeät silmäykset sinua odottavat. Odottakoot, vastasin minä ja vetäännyin puhujasta syrjään.
Hakemuskirjojeni johdosta vastausta odotellessani tein matkustuksen kirjansitojantointa harjoittaakseni N:ssä. Siellä sain sitä työtä ainoasti sen verran, että ruokani ansaitsin. Kävin vielä toisessakin paikkakunnassa olevassa pari viikkoa saman työn tekiänä. Sitte jo saapui kutsumus-kirje seminaarista. Vaan sinne menoni tuntui aivan toivottomalle, ollessani köyhyyden kovissa kahleissa.
Ero on siis melkoinen, kuten se on niin monessa muussakin suhteessa... Odotellessani siis turhanpäiten aamiaisen lisää, avaa vartia oven ja murahtaa sanan: "Musor!"
Oikein hauskalta tuntuu, että olen saanut askareeni tehdyksi. Kuinka paljon onnea kuitenkin on minulle suotu! Kustaa on miesten kanssa koivunlimoja pihaan tuomassa, sillä huomenna on Juhannus. Kirjoitan nyt tässä odotellessani muutaman rivin. Mutta millä alan? Korkeana kohoo sininen pilvetön taivas, viheriänä rehoittaa nurmi, jota tuhannet kukkaset kaunistavat.