Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Se oli oikein kotimaan ruokaa, ja hän herätti Antin syömään. Tämä heräsi oitis, ja sitten nuoret matkamiehet söivät lujan aterian. Se oli kuitenkin varattu niin runsaaksi, että vaikka Rakkikin oli syönnissä apuna, jäi ruokaa vielä huomispäivän aamiaiseksi. Herätessään seuraavana aamuna pojat olivat melkein ylejään lumen peitossa.
Kaikki läsnä olevat, sekä talonväki että matkamiehet, kauhistuivat hänen tekoon, ja rupesivat minun puolestani vaatimaan häneltä hyvitystä, sillä tavalla, että hän maksaisi minulle jotain, kun hän oli niin hävitön ja löi minua niin kovasti siitä hyvästä työstä, että minä hänen kadonneet kintaansa löysin.
Tenetinvirrasta olivat matkamiehet jo nousseet ja soutelivat selkävettä. Tyyni oli ilta ja kaunis, aurinko mailleen menossa. Hitaasti halkeili vene sileätä veden pintaa, Katrin soutaa viehkastessa ja Erkin huovatessa.
Useita kertoja olivat lord Winter, Porthos ja Aramis koettaneet puhutella punaviittaista miestä, vaan jokaiseen kysymykseen, mikä hänelle oli tehty, oli hän vaan kumartanut vastaukseksi. Silloin olivat matkamiehet ymmärtäneet, että oli varmaankin olemassa joku erityinen syy, minkä vuoksi tuntematon oli vaiti, ja he olivat lakanneet puhuttelemasta häntä.
Yrjänästä hän ei tiennyt mitään, mutta kehoitti poikia jäämään luoksensa joksikin ajaksi; hän odotti kotiin omaa poikaansa, joka asui lännempänä; kenties tämä tietäisi jotakin. Kiitollisina matkamiehet suostuivat kutsuun ja päättivät jonkin aikaa viivähtää ja levätä torpassa. Vanha Pekkalainen eleli jotensakin hyvissä varoissa; hänellä ei ollut mistään puutetta.
Kuljettuansa suurella vaivalla ja taistellen monenlaisten vastuksien kanssa, saapuivat matkamiehet Tsuga-virralle, joka tulee Ngami-järvestä. Maa tämän järven ympäristöllä on erittäin hedelmällistä ja vesirikasta. Ngami-järven suuruus ei ole sen suurempi, kuin että jalkamies voi kiertää sen ympäri kolmessa päivässä.
Matkamiehet me olemme, Keisarit ja kerjäläiset, Maaksi, mullaksi tulemme Matkan päähän päästyämme, Vaikka vaeltaa isosti, Yli määrän ylpiästi, Moni kelvotoin ketale, Matkustaissa maailmassa. Min' en tie'ä toisen töitä, Eikä toinen toisen öitä, Sen mä vaan saatan sanoa, Ett' on kuorma kummallakin. Aina aiat muutteleksen Niinkuin vuoet väisteleksen, Jonka Salomon sanoopi, Kirjoissansa kirjoittaapi.
Mutta nähdessään hevoset, reet ja matkamiehet ja tultuaan noin viidenkymmenen askelen päähän heistä, teki se jyrkän käänteen ja poikkesi jälleen metsään päin, sen erikoisemmasti huolimatta takaa-ajajainsa rähinästä. Nalle oli kuitenkin viipynyt siksi kauan tiellä, että Kustaan veret ennättivät siitä kuumimmilleen kiehahtaa.
Se se on ollut. Tielläkö se sinut tapasi? Ei kuin talossa. Satuitteko te samaan yöpaikkaan? kyseli emäntä yhä uteliaampana ja asettui tarkasti seuraamaan Laaran selitystä. Olin siinä minä yötä, mutta ne matkamiehet lähtivät vielä ajamaan. Niinkö se sitten sanoi, että mennä tähän taloon, niin siihen otetaan palvelukseen? Siihen tapaan se sanoi. Eikö se sanonut, että hän on tämän talon isäntä?
Kun eräs vanha mies tiedusteli olivatko matkamiehet nähneet Livingstonen vaimoa, täytyi heidän vastata etteivät he häntä nähneet, sillä hän asui arvattavasti vielä etempänä kuin maailman loppu olikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät