Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Matkamiehet me olemme, Keisarit ja kerjäläiset, Maaksi, mullaksi tulemme Matkan päähän päästyämme, Vaikka vaeltaa isosti, Yli määrän ylpiästi, Moni kelvotoin ketale, Matkustaissa maailmassa. Min' en tie'ä toisen töitä, Eikä toinen toisen öitä, Sen mä vaan saatan sanoa, Ett' on kuorma kummallakin. Minä laulan lapsen virttä, Linnun virttä liekuttelen.
Ja hän astuu jalkaisin, raskahin mielin tietänsä. Nälissään ja väsyneinä tulevat matkamiehet myöhään eräänä iltana Palos kaupunkiin, joka on kappaleen matkaa Huelvasta, myöskin meren rannalla. Yösijan ja rahan puutteessa kolkuttaa Colombo muutaman luostarin portille, sillä luostarit ovat siihen aikaan turvattomien tavallinen suojapaikka. Se on La Rabida niminen Franciskanien veljeskunnan luostari.
He tunsivat itsensä nyt rauhallisemmiksi ja päättivät levätä, sillä sekä ihmiset että elukat olivat kovin väsyksissä kiireisestä marssimisesta, ja vaikkei Heikki sanonut mitään, niin näkyi kuitenkin selvästi, että hän kärsi suurta tuskaa haavastaan. Sattumalta matkamiehet olivat kulkeneet Daal-joen poikki sellaisesta paitasta, missä pieni lisäjoki siihen laski.
Ja katson itseni siihen oikeutetuksi, etupäässä sentähden, että aion noudattaa yhtä pääsääntöä, jota kaikki matkamiehet ennen minua ovat noudattaneet ja luultavasti tulevat vastedeskin noudattamaan. Minä näet aion kirjoittaa hyvin paljon itsestäni.
Matkamiehet vaunuissa ne läähättivät raskaasti, ja ukko Swart rupesi laulamaan sitä laulua, joka oli ainoa minkä hän osasi: "Terve, kuu, sä vanha ystäväni!" Ja vaikka aurinko loisti keskellä taivasta, rupesi koko matkajoukko laulamaan: "Terve, kuu, sä vanha ystäväni!" Ja ylistäin ihanata kuuta polttavassa päivän paisteessa saapuivat he Fürstenbergiin.
Henki seisoi sairasvuoteitten vieressä, ja sairaat olivat iloiset; vierailla mailla, ja matkamiehet olivat likellä kotoansa; ahdistettujen luona, ja he olivat kärsivälliset suuremmassa toivossaan; köyhyyden luona, ja se oli rikas.
Se oli hänelle ikäänkuin ensimmäinen epäselvä kangastus jostakin etäisestä, pyhästä ja pyörryttävästä maailmasta, sieltä, mistä matkamiehet tulivat ja minne he menivät, kunne virstapatsaat viittasivat ja kulkivat salaperäiset sähkölangat pitkin humisevia pylväitään. Epäilemättä oli tämä Eeden ja paratiisi. Mutta sen keskeen oli myöskin hyvän ja pahan tiedon puu pystytetty.
Noudattaen vastaantulijain neuvoa odottivat matkamiehet päivän laskuun asti ja pujahtivat sitten pimeän peitossa vaarapaikan ohitse. Heitä ei huomattu, vaikka he kulkivat niin likitse, että selvästi näkivät leirin tulet ja melkein kuulivat rosvoin iloiset iltajutut. Koko yön lakkaamatta matkattuansa luulivat he näin olevansa jälleen täydessä turvassa.
Siitarissa oli aallokko täyttänyt veneen ja rantaan pyrkiessä oli se särkynytkin. Laskumiesten syötyä ja palkkansa saatua läksivät laskumiehet astumaan polkua kotiinsa ja matkamiehet jatkamaan kulkuaan, soutelemaan virtavettä. Jälelle se oli nyt jäänyt mahtava Niskakoski, kohina vain kuului vielä vähän matkaa, vaan taukosi sekin pian.
Hän toivoi, että he pian taas tulisivat sille seudulle; hän olisi aina aulis heitä auttamaan, jos he omaistensa kanssa asettuisivat lähistölle asumaan. Niistä suomalaistorpista, joista pojat Nainissa olivat kuulleet, annettiin heille tarkat tiedot. Nämäkin suomalaiset vastaanottivat matkamiehet ystävällisesti, mutta heidän omaisistaan he eivät tienneet mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät